Viikko ja pari päivää jäljellä.

Tämä on valitettavasti nyt vain nopea päivitys. Anteeksipyyntöjä päivitysvälistä yms, mutta valitettavasti kaikki lähtöjärjestelyt pitää mut niin kiireisenä, ettei mulla oo aikaa ees tarkistaa facebookia kovin usein :DD. Tämä päivitys saattaa olla sitten viimeinen täältä Japaninmaalta, että kirjoitan sitten Suomessa pidemmän fiilistellen ja taaksepäin katsellen.

Mutta taas tästä jatkamaan järjestelyjä-->

Suddenly I find myself with only one month left...

... ja hurjasti olis vielä tekemistä! Miten mä saan ahdettua viimoset karaoket, purikurat, okonomiyakit ja leffaillat yhteen kuukauteen ja neljään päivään? En mitenkään!
Mutta alotetaanpas hiukan kauempaa...
Viime päivityksen jälkeen heti seuraavana lauantaina pidin puheen koulullamme omasta elämästäni Japanissa. Kun toisella vaihtarilla puhe oli kuvia ja hauskojen päivien kertomista, tajusin että mun puhe oli vaan syvän filosofinen. Myöhemmin kaverini joka oli tullut kuuntelemaan paljasti että alkoi melkein itkeä puheeni aikana. Alunperin mua ei kyllä hirveesti huvittanut pitää koko puhetta, mutta kun tämä toinen vaihtari ei halunnut tehdä sitä yksin, niin ihan säälistä osallistuin ja väsäsin puheeni edellisenä iltana... Hups. No joka tapauksessa, koko päivän oli satanut enemmän kuin rankasti, ja kun pääsimme tilaisuudesta pois, saimme idean neljän ihmisen kesken että hei! kävellään seuraavalle asemalle ja mennään karaokeen! Kun viimein pääsimme karaokeen, minun talvikengistäni oli tullut useaan otteeseen läpi, sukkahousuni ja shortsini olivat läpimärät, takista puhumattakaan. Ainoastaan hiukset ja olkapäät olivat säästyneet siltä vaakatasoon satavalta sateelta.
No karaoke oli samaa mitä ennenkin :)) hauskaa. Tosin kaikkien ollessa turhan väsyneitä, meno tuppasi mennä vähän hurjaksi aina välillä...

Sitten sunnuntaina Hakoneen katsomaan vaahteroita. Tuosta reissusta en hirveästi kertoile, mutta tässä saatte kuvia:

 

Pikku Prinssi museosta.

Vaahteroita

 Fuji-san.

Rikkipitoisessa vedessä keitetyistä kananmunista tuli mielenkiintosen näköisiä. Mutta hyvää oli!

Myös Akihabaraan tuli tutustuttua 27. pvä. Meitä oli paikalla kahdeksan, viisi ulkomaalaista, kolme japanilaista. Mutta oli hurjan kivaa! Käytiin Meido caféssa ("もえ, もえ, きゅうん！"), Game Centereissä, Otaku kaupoissa... Lopulta löysimme tiemme Tokyo Domelle ja kauniille valoesityksille ja Muumi kahvilalle!

"Kaikki hauska on hyvää vatsalle" -sanoi seinäkirjoitus kahvilan sisällä. Suomeksi.

Joulukuun alusta taas alkoi koeviikko, ja sniikisti kävin peruuttamassa sen ainoan kokeen joka minulla olisi ollut. Sanoin että haluan viettää näitä viimeisiä päiviä kavereitteni kanssa kokeiden tekemisen sijaan. Näin sain kokonaisen viikon vapaata ^-^. Perjantaina, jäätävässä säässä, suuntasimme viimein Disney Landiin. Olin pukenut paljon päälle, mutta hyytävä merituuli pääsi helposti puraisemaan. Sormien pelastajat, Hokkaido -merkkiset "tyynyt". Semmoisia kangaspusseja, joiden sisällä on jonkinlaista metallijauhetta joka päästessään kosketukseen hapen kanssa lämpiää moneksi tunniksi. Nämä kun sujautti taskuunsa ja piti käsiään siellä niin pysy sormet lämpiminä.

Itse Disney Land oli aivan hurjan kivaa! Hyvässä seurassa tietenkin ;). Päädyimme yhteen vuoristorataan neljä kertaa ja huusimme kurkkumme käheiksi aina kuin mahdollista. Seuraavana aamuna sen kyllä tunsi.

 Yksi monista paraateista. 

Tuhkimon linna pimeällä.

Sunnuntaina taas host täti vei minut Onseniin (kylpylä). Itse olin odottanut perinteistä kuumaan lähteeseen tehtyä kylpylää, mutta minutpa kärrättiin Shinkansenilla puoli tuntia Hakonen eteläpuolelle, hienoimpaan hotelliin missä olin koskaan käynyt. Se kylpylä puoli jäi minulle vähän kysymysmerkiksi, eikä reissu muutenkaan ollut mikään elämys. Kun on matkassa ainut teini-ikäinen, muiden ollessa reippaasti yli 50 vuotiaita, käy olo väkisinkin tylsäksi. Ilta kuitenkin meni katsomalla elokuvaa "Knowing" japanilaisilla dubeilla, nopsasti alakerran kylpytiloissa kylpiessä ja viimein yhden maissa nukkumaan mennessä. Kaiken kaikkiaan reissun hienoin kohta oli upeat ilotulitukset, jotka saivat myös vähän huvittuneen sävyn. Ainakin omassa mielessä. Jos olette koskaan nähneet Taru Sormusten Herrasta ykkösosan, ja muistatte kuinka innoissaan Hobitit reagoivat ilotulituksiin. Voitte piirtää Hobittien ja japanilaisten väliin = -merkin. Ikkunoiden eteen oli tuotu tuoleja kuin katsomoon ja kaikki taputtivat ja hurrasivat ja ihastelivat ilotulituksia. Kovaan ääneen. Olihan se ihan erilaista kuin suomessa, mutta itseä kyllä hiukan huvitti.

Eiköhän siinä taas kaikki vähään aikaan. Seuraava päivitys onkin sitten viimeisiä mitä täältä kirjoitan... Vähän pelottaa lähteä takaisin Suomeen, mutta oikeastaan nyt tekee jo mieli palata kotiin. :))

またね！