Nobody said it was easy...

Jea, taas aika päivitellä. Viime päivityksen jälkeen ei ole tapahtunut hirveesti mitään isoa, mutta jotain ^^.

Ensinnäkin: lähtöpäivä on varmentuntu, 27 pvä huhtikuuta, kello viiden lennolla. Suora lento Naritalle ja sieltä luultavasti suoraan isäntäperheisiin. Tällä hetkellä olen aika toiveikas tuon lähdön suhteen, koska ydinvoimala alkaa olla kontrollissa ja UM on lieventänyt matkustussuositustaan. Vielä viikko sitten YFU sanoi että jos tämä huhtikuun lähtö ei onnistu, niin ei ole enää mahdollista vaihtaa puolivuosi ohjelmaan. Mutta eilisen sähköpostin mukaan tämä onkin mahdollista ^^, joten kyllä me sinne vielä päästään!
Toisena: sen aikaa mitä tässä olen koulussa kerinnyt olemaan... Lukujärjestyksessäni vain 12 tuntia koulua ja keskiviikot vapaata. Turhaako? Kyllä. Mutta parempi sekään kuin ei mitään tekemistä kotona. Ihan kiva nähdä kavereita yms. mutta tiistaina tulee aika pitkäksi neljän tunnin hypyllä. Onneksi tämä on viimeinen viikko ennen koeviikkoa ja taas alkavaa lomaa. Ei siihen lähtöönkään ole enää kuin kolme viikkoa!

Seuraavana: kevät! Märkää, kylmää, harmaata ja taas märkää. Muurahaiset tekevät invaasiotaan ja kärpäset heräilevät. Isäntäperheeltä tuli tieto että kirsikat kukkivat kohta Yokohamassakin. Toivoin todella että olisin kerennyt näkemään Sakurat ja käymään Hanamilla (piknik kirsikkapuiden alla), mutta luultavasti kukat putoavat ennen kuin kerkeämme sinne. Toivottavasti ei kuitenkaan ^^.

Ainiin! Huomasitte varmaan vähän muokkautuneen ulkoasun! Tosiaan valokuvassa on itse virkkaamani kilpikonna kaunis synttärikortti taustallaan. Voisin tässä joku päivä tehdä kollaasin kaikista virkkaamistani otuksista ja laittaa sen tänne ^^. Sitä odotellessa...

Dewa matane!

Earthquake!

Huomenna olisi pitänyt lähteä Japaniin... Mutta miten kävi?

Lauantaiaamuna heräsi hermostuksissa ajatukseen: ylihuomenna! Koko aamupäivä sitä sitten kierreltiin kaupungilla viime hetken ostoksia tehden, ja kun mitään ei meinannut löytyä alkoi stressata yhä enemmän. Kun kauppoja oli kierretty useampi tunti sai isäni soiton YFUlta, että lähtöpäivää on siirretty. Päätös oli Japanin YFUn, että vaikka Tokio on lähes normaalissa tilassa ja sopeuttamisleirin paikkakin oli säilynyt ehjänä, on Naritan kenttä vielä kiinni ja lopulta YFU oli päättänyt ettei halua meitä oppilaita sinne vielä. Odottavat kriisin hellittämistä.
Lähtö siirtyy siis aikasintaan keskiviikoksi ja myöhäisimpään loppuviikoksi, että tämän viikon puolella päästään toivottavasti lähtemään. Entien tässä jännittää itseä tuo ydinvoimala. Tokiohan on rakennettu kestämään voimakkaita järistyksiä, ja suurta Tokion järistystä on odotettu jo 30 vuotta. Tässä nyt toivotaan ja rukoillaan että viranomaiset saavat ydinreaktorit jäähdytettyä merivedellä, ja että me päästäisiin jo keskiviikkona matkaan.

Heti tunti perjantain järistyksen jälkeen oli isäntäperheeltä tullut sähköposti että he kaikki ovat kunnossa ja talokin oli säilynyt ehjänä. Host-äiti selvensi ettei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Japanissahan on maanjäristyksiä eniten maailmassa, tuon sijaitessa kolmen mannerlaatan liittymäkohdassa, mutta perjantain järistys oli voimakkain 140 vuoteen milloin järistyksiä on alettu mitata.

Mutta kuullessani lähtöpäivän siirtymisestä stressi helpotti samantien. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää niin kiire ja saattoi hengähtää ostosten lomassa. Helpotusta kesti monta tuntia, ennen kuin iski pettymys. Itse olin niin valmiina lähtemään jo maanantaina, nousemaan seitsemältä, pakkaamaan käsimatkatavarat ja elektroniikka mukaan, kymmeneltä tienpäälle ja sitten neljän tunnin matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mutta ei, nyt sitä luetaan katastrofi uutisia netistä ja yritetään pysyä positiivisina lähdön suhteen. Kaverit yrittävät pelotella että uskaltaako sinne enää mennä, mutta pakko se on kun on lokakuusta asti tätä odotettu.

Nyt vain odotellaan vielä päivä, sillä YFU lupasi antaa lisätietoa lähdöstä maanantaina. Nyt pidetään peukut pystyssä keskiviikon suhteen, jos päästäisiin silloin matkaan!