Päivittelyjä...

Ja kun tätä päivitystä niin moni lukija pyysi, niin tässä tulee :DD

Kesäloma loppui jo viime viikon torstaina, mutta sitä edellisen viikonkin käytin lähinnä koululla tanssiharkoissa. Syyskuun lopulla on koulussa nimittäin Bunkasai, eli kulttuurifestari, johon lupauduin tanssimaan kavereiden kanssa. Tosiaan, tanssikokemustahan minulta löytyy vuoden verran jazzin puolella ja kuusi vuotta baletin puolella, mutta näistäkin on melkein kymmenen vuotta aikaa. HipHoppia sitten siitä kylmiltään tanssimaan, jooo... No, onneks koreografiat ei ole niin vaikeita, ja aika lyhyitä, joten kyllä ne askelet aika nopsasti munki päähän uppos. Tosin koska ollaan japanissa, on koeviikon jälkeen n. kaksiviikkoa "harjoittelulomaa" että kouluun ei mennä kuin Long Homeroom -tilaisuuksiin (oman luokan infojuttu). Ja tänään alkoi vielä koeviikko, niin minulla on kivasti lomaa, koska ainoastaan yksi koe perjantaina.

Perjantaille on myös suunnitteilla kaverin yllätys synttärit, jonka jälkeen menemme sitten porukalla karaokeen :)), kuulostaa kivalta eikö? Aluksi piti Shoko-chan yllättää lauantaina, ihan varsinaisena synttäripäivänä, mutta kun taifuuni iskee silloin, niin siirrettiin perjantaille. Piti meidän myös pari viikkoa sitten mennä tanssiharkkojen jälkeen myös karaokeen, mutta rupesi satamaan, niin sokerista tehdyt japanilaiset halusivat kotiin. Kaikista eniten ihmetyttää juuri tuo sadekammo. Mama muistuttaa joka aamu että ota sitten sateenvarjo mukaan kun on luvattu sadetta... aika harvoin sitä on sittenkään satanut. Ja jos pihalla tihuttaa vähäsen niin japanilaiset juoksee katoksen alta toiselle ja minä kävelen perässä: "Vettä se vain on." Ei voi ymmärtää...
Toinen asia mistä japanilaiset eivät tykkää on ukkonen. Täällä neljänkuukauden oleskelun jälkeen olen kokenut noin viisi ukkoskuuroa. Suomessa niitä on paljon useammin, ja täällä kaikki ovat ihan kauhuissaan kun jyrähtelee pari kertaa. Joskus on myös niin että salamat vain välkkyvät, mutta ääntä ei kuulu mistään. Hassua...

Vähän on nyt koulun alkaessa tullut ikävöityä amerikkalaista vaihtarikaveria, joka oli siis samassa koulussa, mutta palasi elokuun alussa kotiinsa. No, nyt on tullut enemmän hengattua sitten japanilaisten kavereiden kanssa, mikä on kivaa :DD Mutta sitten lokakuun alussa tulee kuulemma kaksi uutta vaihto-oppilasta, toinen jenkeistä ja toinen Ruotsista! Haha... Saas nähdä miten heidän kanssa sitten tulee juttuun, luultavasti kuitenkin hyvin :)).
Syyskuun lopussa on vielä neljän päivän koulureissu Kiotoon ja Naraan! En malta odottaa että pääsen kaikkiin hienoihin puutarhoihin ja temppeleihin ja ja ja... ^^ Saatte kyllä kuvia, ei hätää. Mutta hiukan alkaa kyllä kauhistuttaa tuo kotiin lähtö tammikuussa... Tavaraa on niin paljon ettei se kerralla kyllä Suomeen kulje ja varmasti on tulossa vielä lisää, sillä edessä vielä joulu, uusivuosi ja pre-synttärit jotka isäntäperhe lupasi järjestää. Ja host-täti vielä lupaili lähteä shoppailemaan kanssani...

Mitäs vielä. Ensiviikon perjantaille on alice ninen keikka suunnitteilla. Liput on jo hankittu (super huonot paikat), että pääsenpähän heidätkin näkemään, koska Suomessa ei alisuja pahemmin ole näkynyt.

Mutta eipä tällä kertaa muuta, oli kaikkea muuta kuin tärkeä päivitys... Tämä oli sitten omistettu tätsyille jotka eivät omista feispuukkia (myös niille jotka omistavat).

Long time no see...

Kolmen viikon oleskelun jälkeen on varmaan aika taas päivitellä tännekin ^^.

Aika on kulunut kaikkiaan tosi nopeasti. Koulun alettua 11. pvä tiistaina päivät ovat vain huristaneet ohi ja kohta on mennyt jo kuukausi Japanissa! Paikka tuntuu jo kodilta vaikken kieltä vielä osaakaan. Joskus aamuisin tulee hassu olo, kun tuntuu että on asunut täällä aina, sitten bussiin nousee japanilainen ja huomaa ajattelevansa: "Oho, aasialainen." Mutta sitten ymmärtääkin että itsehän se alieni täällä on ^-^. Hämärä fiilis.

Tosiaan koulussa oon ehtinyt olemaan nyt reilun viikon. Viime maanantaina oli sportti festivaali (ja arvatkaa kuka jätti kameran kotiin) ja sen takia myös edeltävänä sunnuntaina oli koulua. Mutta sitten tiistai oli vapaa ja taas loppu viikko normaalisti. Urheilufestivaali oli jotain mitä ei Suomessa nää. Kaikki oli ihan tosissaan vaikka kyseessä oli vaan koulun tapahtuma. Tanssia ja lajeja oli harjoteltu jo yli kuukaus ja voitto näytti olevan kunnia-asia. Itse kuuluin keltaiseen joukkueeseen, teemana Leijona kuningas. Ei voitettu, mutta ei jääty viimesiksikään.
Hämmentävintä oli joukkuejuoksu. Tai viesti... Miten sitä sanois. Ensin aloitettiin kahdella ihmisellä; nilkat sidottiin yhteen ja juostiin puoli kierrosta. Täytyy myöntää että japanilaiset pojat ovat taitavia tässä lajissa. Tummanvihreän tiimin jätkät juoksi kahdestaan kovempaa kuin minä ikinä yksistään ^^. Sitten nauha vaihtui kolmenryhmälle. Kolmikkokin juoksi vielä vierekkäin, mutta neljäihmistä meni jonossa. Ryhmiä oli aina kymmeneen henkeen asti, ja voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on juosta kymmenen ihmisen kanssa peräkkäin nilkat toisen nilkkoihin sidottuna...
Toinen outo laji oli "selänpäälläjuoksu". Oli yksi juoksija, kaksi kannattelijaa ja loputa menivät jonoon "pukeiksi". Kannattelijat ottivat juoksijaa käsistä kiinni ja sitten lähdettiin. Juoksija juoksi pukkien päällä ja aina jonon perästä juostiin toiseen päähän ja asetuttiin uudelleen pukiksi. Tavoitteena oli kiertää noin 50 metrin päässä oleva tötterö ja takaisin. Kaikkea nää keksii ^-^.

Mitäs kouluelämästä muuten... Koulussa ei oo koulupukuja, mutta käytän omaani kun semmonen nyt ostettiin. Omaan lukujärjestykseeni kuuluu kalligrafia, science, englanti, musiikki, laulu, monenlaista kuvista, maantieto, matikka, global issues ja presentation. Sekä jousiammunta. Tähän mennessä on ollut kivaa, vaikken kaikesta ymmärräkään. Mantsasta sen verran että puhuttiin El Nino -ilmiöstä jotain... Koulussa on myös kaksi muuta vaihto-oppilasta. Jared (lempinimi, oikeasti Elizabeth) Amerikasta ja Thaimaalainen poika. Heidän kanssaan tulee hengattua, mutta oma kotiluokka on niin ihana, että kyllä heidänkin kanssaan viihtyy ^-^.

Vielä ei ole alkanut koti-ikävä vaivaamaan, vaan viihdyn oikein hyvin! Vähän harmittaa kun Suomessa alkaa kesäloma kohta ja itse istuu koulussa heinäkuun puoleen väliin asti. Sitten on kuukauden loma. Lomalle on suunniteltu ainakin reissu Okinawalle. Sain päättää tehtäisiinkö reissu Hokkaidolle vai Okinawalle... Päätös ei ollut vaikea ^^.
Heinäkuulle on toinenkin reissu; 16pvä lähdemme kolmeksi päiväksi Seouliin, Etelä-Koreaan... En olisi uskonut sielläkään käyväni ikinä. ^^".

Mitäs vielä... Ruoka on ihanaa ja japanilainen jäätelö = <3. Hassuinta on törmätä Johnny'sin jätkiin telkkarissa koko ajan; niitä näkyy mainoksissa, tv-ohjelmissa... Ja mun host-perhe nauraa mulle ku tiiän ne : DD... Rock-bändejä näkyy harvemmin ja tähän mennessä olen tavannut kaksi ihmistä jotka tietää MUCCun. Ensimmäinen oli vaatekaupan miesmyyjä (kauppa myi MUCCun tyylisuuntaa edustavia vaatteita) ja toinen oli tämä Thaimaalainen poika.

Okei, oli ehkä turha päivitys, mutta nyt tiiätte että en oo kuollu tänne vaikka onkin ollu pari järistystä ^^.

-yunikon

P.S. Yamapin mainostama vihreäjäätee.. jäävihreätee... ... oli pahaa.

Tadaima! Okaeri!

He... Täällä sitä ollaan. Yokohamassa, omassa huoneessa datailemassa. Parista ekasta päivästä on selvitty kunnialla, ja tästä sitä lähdetään vuotta eteenpäin! Ollaan käyty joka päivä kaupungilla shoppailee ja syömässä, ja sit illalla syyään jotai hyvää ja katotaan telkkaria. Ja tää perhe on ihana ;___; <3 ! Onneks mama puhuu enkkua, koska olisin muuten ihan hukassa, mutta toisaalta näin en opi japania kovin nopeesti. Mut ehkä sit ku pääsen kouluun. Oottelen jo sitä. Tänään käytiin ostaa koulupuku, ja rakastan sitä jo nyt. Sain ite päättää lähes kaiken, joten koulu ei ilmeisesti velvoita muuta ko univormua. Mustat polvisukat, siniruudullinen hame, laivastonsininen takki. Sit on vielä tummansininen neuletakki, vaaleensininen ja -violetti pitkähihanen kauluspaita, kaks valkosta lyhythihasta kauluspaitaa ja harmaa lyhythihanen villatakki. Sit vielä tumman sininen, pilkullinen rusetti ja siniraidallinen vyö, jolla saa hameen käärittyä lyhyemmäks ^^. Se oli mun mielestä jo nyt aika lyhyt... Sit vielä ruskeet, korolliset nahkakengät. ^^ Mama yllytti mua ottaa korolliset vaikka olin eka että ei korkoo. Mut sit ne tuntuki jalassa paljon paremmalta ko ne ilman korkoo olevat.
Sit eilen käytiin nuortensuosimassa kauppakeskuksessa ja ostettiin kalenteri, bussikorttilompakko ja bentou-boksi. Kaikki Kapibarasan -merkkisiä ^^. Ja sit illalla Miko lahjotti mulle kaks Kapibarasan maskottia. Gotta love them! <3 Tais perheki tykätä mun Suomen-tuliaisista. Ainaki kirjoja luettiin ja Geisha-suklaata maisteltiin ahkerasti. Sit kateltiin telkkarista jotain musaohjelmaa, ja oli jotenki tosi hassu nähä esim. Arashi tai Gackto suoraan telkusta, mitä ei siis Suomessa nää. Ja perhe nauro mulle ku sanoin et tykkään Arashin Matsujunista... En tiiä miks ^3^.

Hehe.. Rakastan tätä paikkaa enkä haluu täältä pois ^^ Ruoka on vähän kummallista, mut siihenki varmaan tottuu pikkuhiljaa. Mutta tähän riittää datailu, ettei tuu liian kauaa istuttua koneen ääressä.

Mata ne~ !

The spring waits no one

Jjeps. Viime kirjoituksen jälkeen on lumet sulaneet lähes kokonaan, kukat ovat alkaneet kukkia, pääsiäinen on melkein ohi ja viimeiseksi kaikesta: Japaniin lähtömme on virallisesti varmistunut. Eihän siitäkään toki kannata vielä rajattomasti innostua, olihan se maaliskuussakin 11. päivään asti varmaa, mutta maanjäristys päätti toista. Ehkä me nyt kuitenkin päästäisiin matkaan.
Saavumme Japaniin juuri kansainvälisen lomaviikon, Golden Weekin, alkuun. Meillä ei ole kansainvälistä tulovalmennusta Tokiossa, vaan alueittain kootaan nuoret yhteen ja pidetään hiukan pienimuotoisempi valmennusleiri. Koulu alkaa 9. päivä toukokuuta, ja pääsen luultavasti käymään koululla 2. päivä toukokuuta sovittamassa koulupuvut yms. Siskoni lähtevät isovanhempiensa kanssa Ranskaan toukokuun alussa viikoksi, joten oleskelen sitten kotona host-äidin ja -isän kanssa. Hostmama tosin suunnitteli menevänsä bussilla Fuji-vuorelle, joten tässä elättelen pieniä toiveita päästäkseni mukaan ^^.

Tuossa pakkaillessani tavaroitani uudelleen iski kriisi, kun hostäiti kertoi viime heinäkuussa Yokohamassa olleen yli 40 astetta lämmintä. Vielä silloin laukussani oli kolme villapaitaa ja paksu teddy-fleece-takki. Eipähän ole enää. Kävinpä sitä sitten ostamassa kevyemmän yöpaidan ja pakkasin kolmannet shortsit mukaan. Nyt on vielä harkinnassa yksi kesämekko mukaan, mutta mietin vielä ostaisinko sen sitten Japanista.
Täällä Suomessakin alkaa olla jo aika lämmin. Itse en tosin ole siitä saanut nauttia, kun olen tässä viimeiset päivät viettänyt mahataudin ja 38 asteen kuumeessa. Nyt kuitenkin tervehdyttyäni mieli haikailee ulos auringonpaisteeseen. Pakko mennä ottamaan kuvia Suomen keväästä vietäväksi Japaniin. Jopa kaktukseni ikkunalaudallani innostui kukkimaan, se ei ole tehnyt sitä koskaan sen yhdeksän vuoden aikana minkä se on minulla ollut. Nyt pallurakaktusta koristaa pinkkien kukkien kruunu.

 

Ehkä siinä kaikki tällä kertaa. Lento 27. pvä vartin yli viisi illalla. Perillä Tokiossa 28 pvä, 8.55 paikallista aikaa. Tuskin maltan odottaa ^^

Näkemisiin!

Not so boring day...

Edellisestä päivityksestä on tosiaan kulunut jo kuukausi, ja tässä pikku hiljaa on totuteltu omaan blogiin. Voin vielä myöntää että kyllä vielä tökkii, mutta koittakaa ihmiset kestää. Antakaa se aloittelijalle anteeksi : )).

Tänään tuli hyväksymispuhelu YFU:lta kesken englannintunnin. Oli tämä puhelu pakko lykätä kauemmas, ja voittekin päätellä että viimeisesta kahdenkymmenminuuttisesta ei tullut mitään ajatusten pyöriessä vain tuossa puhelussa. Lopulta pääsin soittamaan toimistolle takaisin ja sain tietää, että minut on hyväksytty Japaniin vuodeksi 2011 vaihto-oppilaaksi. Ruokailussa pompin ylös alas tuolillani tämän seikan takia.
Huomenna pitäisi saada paperit täyttöön ja kolmessa viikossa lähettää takaisin päin. Lääkärintarkistus... Veriryhmä... Rokotukset... Kielitunnit...
Toisaalta tämä YFU:n maaliskuun 2011 lähtö tulee yllättävän äkkiä, vaikka onhan siihen vielä se kuusi kuukautta aikaa. Mutta sekin hurahtaa nopeasti. Päivärutiinin kehittyessä raiteilleen viikot suhahtavat ohi, ja ennen kuin huomataan onkin jo joulu. Sitten hypätään 17 syntymäpäivän ohi ja pian onkin se kauan odotettu maaliskuu jolloin pitäisi lähteä. Tuossa vaiheessa voi mennä sormi suuhun, että mihin minä olenkaan ryhtymässä?! Mutta luulen että kokemus on sen kaiken arvoinen. Kyllähän siellä tulee aika jolloin kaipaa kotia ja tuttuja piirejä, perhettä, kavereita. Ja kokemuksen pohjalta voin jo etukäteen sanoa, että koti-ikävä tulee iskemään minuun kovasti ja voimakkaasti. Mutta kyllä tästä on ennenkin selvitty. Ja siellä on ystävät ja uusi perhe auttamassa.

Kokonaisuudessaan täysin mukiin menevä päivä. Mikäs tässä yhdeksän maissa blogia kirjoitellessa teekuppi vieressä ja hyvä musiikki soimassa. Tämmöisiä päiviä pitäisi olla useita; jolloin kaikki menee putkeen ja elämä hymyilee. Mikään, edes sade tai kiukutteleva isosisko ei saa suupieliäsi kääntymään alaspäin. Kaikki, jopa jumiutunut niska ja päänsärky hymyilyttää. Nämä ovat minun päiviäni ^-^. Toisaalta, näin minuna täytyy myöntää että pidän sateesta...

Mutta, näin jätän teidän Spirit -stallion of the Cimarron -elokuvan soundtrackin biisin sanoihin:

"Then from on high, somewhere in the distance There's a voice that calls,
"Remember who you are... if you lose yourself,
Your courage soon will follow,
So be strong tonight... remember who you are""

-yunikon