There is a fine fine line...

Jälleen päivityksestä vierähtänyt se kolme viikkoa, joten ehkä olisi taas aika kirjotella?

Kouluretki Kiotoon ja Naraan oli upea! Temppelit olivat todella kauniita, kuten kaikki maisemat jokaiselta vuorelta jolle kiivettiin. Ensimmäisenä päivänä mentiin Shinkansenilla Kiotoon, ja Kioton asemalta junalla Naraan. Asemalta kävelimme kuumassa säässä eräälle Keisarin vastaanottohallin tapaiselle paikalle. Siellä saimme ihan yksityiskierroksen museossa ja pääsimme tuossa hallissakin käymään. Tämä museon esittelijä kysyikin sitten lopulta että mistä olen kotoisin, ja kävi ilmi että hänkin (n. 70 vuotias mies) oli käynyt Suomessa ja tykkäsi siitä kovasti. Sibelius oli kuulemma suosikki säveltäjä.
Jo nyt väsyneinä, kävelimme takaisin asemalle, otimme junan Naran keskustaan ja kävellen kävimme katsomassa isoa Buddha-patsasta peurojen kansoittamalla alueella. Kaikkien jalkoja särki kun käveltiin sitten vielä hotellille pari kilometriä. Hotellissa vietimme yhden yön, ja se oli länsimaalaistyylinen (tosin tämän vaihto-oppilaan kantapäät roikku sängynpäädyn ulkopuolella...). Illallinenkin oli katettu länsimaalaiseen tapaan, mukaanlukien kolme paria veitsiä ja haarukoita... Eihän nämä raukat japanilaiset osaa länsimaalaisia pöytätapoja... He keksivätkin että hei, Annikahan osaa nää! ja katto sit multa neuvoa joka kohdassa. Mietin että pitäiskö tehdä tahallaan joku etikettivirhe, jonka kaikki sitten olis toistanut perässä :DD Mutta en sitten viittinyt olla niin ilkeä. Myöskin japanilaiset ovat tottuneet käyttämään puikkoja vain toisessa kädessään, joten sekä veitsellä ja haarukalla syöminen oli heille täysin mahdotonta. Ainakin itsellä oli hupaisa ilta :DD
Aamulla heräsimme seitsemältä aamupalalle, ja yhdeksältä olimme oman ryhmämme kanssa liikkeellä. Meitä oli yhteensä viisi. Kävimme eräässä temppelissä ja sitten otimme bussin Naran asemalle, mistä otimme junan eteenpäin. Ensin kävimme Ujissa, Hikaru no Genji -tarinan kaupungissa sekä Byodoin temppelissä. Temppelihän on kuuluisa siitä että sen kuva on 10 jenin kolikon kääntöpuolella. Oli kyllä näkemisen arvoinen, vaikkei "Feeniks saliin" sisälle päässytkään. Temppelin ohessa oli myös museo.

Byodoin temppelistä takaisin asemalle ja juna Inariin (kyllä, hassua että Japanissakin on sen niminen paikka). Jälleen kävelyä, tällä kertaa suuntana Fushimin temppeli. Tämä temppelihän on kuulu tuhannesta punaisesta portista, jotka näyttävät reittiä vuoren päälle ja takaisin. Näitä portteja oli siis vierivieressä, ja vaikka satoi, niin niiden alla kävellessä tuskin kastui. Ideanahan oli kävellä jokin reiteistä eikä taakseen saanut katsoa, sillä se merkitsi sitä ettet voi päästää menneisyydestäsi irti.
Me päätimme olla ahkeria ja kävellä koko pitkän reitin n. 200 metriä korkean vuoren päälle. Siinä vaiheessa kun ylöspäin kulkevia portaita oli ollut jo pari kilometriä, alkoi jalkoja todella särkeä. Koko kapuamisessahan meni sitten reilu kolme tuntia, mutta sen jälkeen olo oli kuin voittajalla!

Tällaista siis. Temppeleissä on myös yleistä ns. puiset toivomuslaatat. Ostat puisen laatan, jonka toisella puolella on yleensä joku kaunis kuva, ja kirjoitat toiselle puolelle toivomuksesi, ja jätät sen temppelialueelle ja toiveesi käy toteen. Löysin yhden suomeksi kirjoitetun myös :)) Nimenomaan tästä Fushimin temppelistä, ketun mallisen. Inarihan on todella Japanin mytologiassa hedelmällisyyden, riisin, maatalouden, kettujen, teollisuuden ja maallisen menestyksen jumalatar. Inarin lähettiläitä ovat lumivalkoiset ketut, kitsunet. Näitä Kitsuneita sitten oli patsaina joka puolella Fushimin temppeliä ja Inaria.

Tässä yksi esimerkki...

Inarista jälleen junaan ja Kiotoon. Tämän vuorikiipeilymme takiahan myöhästyimme sitten yhteisestä kokoontumisesta hotellilla, mutta opettaja ei onneksi ollut vihainen. Tämä hotelli olikin sitten perinteisempi japanilainen, eli temppeli. Huoneet olivat tatamipäällysteisiä, sängyt olivat ohut futoni tatamilla, jotka siis sijattiin ja pedattiin itse. Vessaa huoneessa ei ollut, vaan se oli yhteinen hiukan kauempana käytävällä. Tuli myös koettua tämä japanilainen yhteissuihku, joka muistuttaa paljon suomen saunaa. Ensin suihkutettiin ja pestiin ja kun oli kaikki saippuat huuhdottu pois ja pitkät hiukset sidottu kiinni, mentiin altaaseen. Siellä lilluttiin joku viisi minuuttia minkä jälkeen pukuhuoneeseen kuivattelemaan. Ruoka oli tässä temppelihotellissa aivan taivaallista! Mm. tempuraa ja toisena iltana sitten sukiyakia <3 Nam.

Lauantai sitten kuljeskeltiin Kiotoa ympäri. Mm. Kyomizun temppeli rakkauskivineen. Täytyy myöntää että tämä Kyomizun temppeli oli ehkä kaunein kaikista missä kävimme. Mutta oli temppelillä surullinenkin puolensa. Se oli sijoitettu vuorenrinteelle, jolloin kaiteen yli oli parinkymmenen metrin suora pudotus maahan. Moni oli kuulemma tehnyt itsemurhan hyppäämällä kyseisen kaiteen yli. Ja paikka mihin he sitten putosivat kasvoi kauniita, punaisia kukkia, ja kaverini kertoi että uskomuksen mukaan ne kukat kasvavat kuolleille.

Tuommoisia kukkia ja kaunis perhonen.

Launtaina kävelimme yhteensä useita kymmeniä kilometrejä, ja ryhmäläisteni toilailu karttojen ja bussien kanssa aiheutti sen, että lopulta kävelimme n. 40min takaisin hotellille.

Tosiaan, nukkuminen temppelihotellissahan vaati sen, että olimme ennen kuutta ylhäällä ja kello kuudelta piti olla istumassa toisessa temppelirakennuksessa. Polvi-istunnassa kärvisteltiin noin 45 minuuttia kumpanakin aamuna ja kuunneltiin munkkien laulua.

Sunnuntaina teimme vaelluksen läheiselle vuorelle ja 88 pienelle temppelille rakennettuna sen polun varrelle. Kävimme myös Kinkakujin temppelissä, eli kullatussa temppelissä. Tämän jälkeen palasimme Kioton asemalle, teimme viimeiset ostokset ja jäimme sitten odottamaan muita ryhmiä saapuviksi.

Kun pääsin kotiin olin hurjan väsynyt, onneksi maanantai, tiistai ja keskiviikko olivat vielä lomaa.

Nyt on sitten taas totuttu normaaliin koulurytmiin ja tutustuimpa niihin uusiin vaihto-oppilaisiinkin. Myös viime maanantaina kävimme Disney Seassa, mutta koska tämä päivitys nyt vähän venähti, niin kerron siitä sit ens kerralla, jooko? :DD

Sitä odotellessa...

Kärsimättömät tätsyt asialla...

Tää päivitys on taas omistettu kärsimättömille tätsyille, jotka spämmää mun feispuukin seinälle blogipäivityksistä. Miten mä muistaisinkaan päivitellä tätä ilman teitä <3. :DD Ja sitten itse päivitykseen.

Jep jep, edellisen kirjoituksen jälkeen olen harrastanut Ikebanaa, shoppailua, tanssinut ihan liikaa, selvinnyt yli bunkasain ja viimein huomenna matkalla kohti Kiotoa!
Ikebana tunnilla oli vain minä ja host-tätini joka minut sinne värväsi mukaan. Kukka-asettelu oli yllättävän helppoa, vain kolmen ekan risun pituudet ja kallistuskulmat piti muistaa, ja kaikki muu oli sitten luovaa estetiikkaa. Selailtuani paria Ikebana kirjaa tuli melkein huono-olo, koska miten mikään voi yksinkertaisesti olla niin täydellisen esteettinen? Niissä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään virhettä... Oma risuinen asetelmani oli omaan silmään aivan kamala, mutta kun sensei sitten vähän nykäisi pois ylimääräisiä lehtiä ja kallisti jotakin oksaa vähän vasemmalle, oli se sitten huomattavasti parempi. Ja senseiltä sekä tädiltä kuultiin niin paljon ylistystä siitä ensimmäisestä asetelmasta, etten ymmärrä mikä siinä oli niin ihmeellistä? Mutta kivaa oli :D Ihanan hiljaista ja rauhallista. Vain tökkiä kasveja siihen piikki alustaan ja aina välillä vähän vilkaista minkälainen siitä tulee. Pitää kokeilla uudelleen!
Sitten päästyämme takaisin Yokohaman asemalle, täti vei minut viekkaasti shoppailemaan. Ensin hän vain viattomasti kysyi, että haittaako jos hän käy tuon ostoskeskuksen puolella hetkisen, ja yhtäkkiä tajusin itse olevani vaateostosten uhri... No, mukaan tarttui ainakin yksi Ressu -paita jossa lukee: "Happiness is being tickled under the chin!" Ja niinhän se on ;)

Sunnuntaina lähdimme neljän kaverini kanssa kohti amerikkalaista armeijan tukikohtaa, jossa pidettiin jokavuotuiset musiikkifestivaalit. Me olimme siellä vain toisena päivänä iltakuudesta yhdeksään, musiikki oli suoraansanottuna huonoa, mutta meininki mahtava! Oli aivan hurjan kivaa, ja varmasti yksi parhaista päivistäni täällä Japanissa!

Kotiin päästyäni kello oli jo yksitoista illalla, eikä Mama ollut kovin iloinen, mutta se oli sen arvoista :D!

Seuraava viikko oli sitten pelkkää tanssiharkkaa joka päivä. Kello kahdeksan koululle ja kuuden maissa kotiin. Joinakin päivinä olin niin väsynyt, että kotiin päästyäni kaaduin sängylle ja nukahdin saman tien, ja heräsin kun minut kutsuttiin päivälliselle. Alkoi itseäkin hiukan stressaamaan torstaina, sillä viimeiset (ja vaikeimmat) osat koreografiasta oli vielä opeteltavana ja esitys olisi sitten jo lauantaina. Mutta kaikesta hätäilystä huolimatta, ehdimme hyvin.
Itse esityksen feilasin täysin, koska jännitti niin hurjasti etten osannut kuunnella musiikkia, vaan menin heti alusta asti huomattavasti muita edellä. Onneksi sekin asia korjaantui sitten koreografian edetessä, mutta vähän nolottaa edelleen. Kuitenkin yleisö oli tosi kannustava ja hauskaa oli!

Tuossa juutupe versio tanssista. Kyllä te minut sieltä naamion ja meikin takaa tunnistatte :DD.

Kokonaisuudessaan bunkasai (=kulttuurifestivaali) oli aivan hurjan kiva! Itse en kuulunut mihinkään muuhun kuin tanssiryhmään, mutta suurin osa kavereistani oli töissä Tapiocana kojulla, joten siinä sitten auttelin oman osani työmäärästä, vaikken virallisesti ryhmään kuulunutkaan. Sain myös hurjasti uusia ystäviä, kun uudet kasvot uskalsivat tulla juttelemaan tanssiesityksen jälkeen, ja kun hengasin siinä tapioca kojun vierellä, niin jonottavatkin uskaltautuivat jutskaamaan. Myös eräs puolituttu poika tuli syöttämään minulle takoyakia :DD hyvää oli, vaikka erä oli ns. "pilalle mennyt", joita ei siis myyntiin voinut laittaa.
Tosiaan, myös huomasi kuinka tosissaan japanilaiset olivat tämänkin kanssa. Bändit olivat harjoitelleet ahkerasti ja kaikki soittivat ilman nuotteja, oli aivan upeita tanssiesityksiä, laulua, näyttelemistä, jousiammuntaa, kirpparia, kasvomaalausta... etc etc. Voitte vain kuvitella mitä kymmenkerroksisen rakennuksen luokkahuoneisiin ja pihamaalle saa värkättyä . . . Yllätyksenä oli myös koulun uimajoukkueen poikien tekemä tanssiesitys. 14 jätkää olivat valmistelleet itse pitkän tanssin, ja esittivät sen pelkissä shortseissa. Kun avausseremoniassa menivät lavan valot päälle ja tanssijat paljastettiin, oli koko katsomon ilme "O.O", mutta hienosti pojat tanssivat :DD-

Sunnuntaina minulla oli vielä vähemmän tekemistä, joten hengasin ESS (english speaking society) pisteellä, ja jutskasin ihmisten kanssa englantia.  Koulussa oli myös kolme ruotsalaista poikaa käymässä, joista yksi tulee kouluumme vaihto-oppilaaksi. Heidän kanssaan sitten jutskasin aika paljon, ja yllätyksekseni ymmärsin lähes kaiken mitä he ruotsiksi puhuivat keskenään. Mikä taas yllätti heidätkin.
Kaiken lisäksi bunkasaissa oli loistava Vocaloid cosplay ja esitys, epäilen kyllä että puvut oli tehty itse, mikä laskee pisteitä, mutta muuten oli hieno peruukkeja myöten. Oli myös upea perinteinen japanilainen tanssiesitys rumpuineen ja huiluineen, itse olin aivan mykistynyt.
Bunkasain loppuseremoniassa sitten oli taas musiikkiesityksiä, vähän hanabia, palkintojen jakoa yms. puheita. Lopulta päästiin kotiin uupuneina, mutta onnellisina jälleen yhdestä kokemuksesta rikkaampina ^^.

Seuraava aamu taas valkeni bunkasain siivouksen merkeissä. Siinä sitä ravattiin rappusia edes takaisin, joskus ilman taakkaa, joskus taakan kanssa. Ja kahden kerroksen väli siis ei ole mikään lyhyt väli, vaan monta kymmentä askelmaa. Kanna sitten painavaa, hankalasti kannettavaa pulpettia pihalta seiska kerrokseen ilman hengähdystaukoja. Sitten takaisin ulos, ja kutos kerrokseen levähtämään. Hissit olivat tosiaan toisessa käytössä, joten oppilaat saivat vähän treenailla reisilihaksiaan.
Tiistaina taas oli sunnuntain koulupäivän hyvitysloma, joten iltaisen japanintunnin lisäksi en tehnyt yhtään mitään. Mikä oli ihan virkistävää aina välillä. Hiukan pakkailin huomisen Kioto-Nara reissua varten ja tänään sitten viimeistelin laukun karkkiostoksin ja uudella hammasharjalla. Huomenna pitäisi olla sitten 7.00 asemalla valmiina laukkuineen päivineen...  ちょっと はやい だ ね！
Mutta sitten neljä seuraavaa päivää olenkin reissussa, ja jatkan mukavasti ma-ti-ke lomalla. Torstaina sitten alkaa taas normaali koulu sitten kesäloman alun jälkeen :DD Mutta tosiaan kouluun tulee kaksi uutta vaihtaria, ja vissiinkin ihan uusia japanilaisia oppilaita myös! Että saan taas uusia ystäviä! Mutta pikkuhiljaa alkaa olla surku vaihtovuoden lopun häämöttäessä jo nurkan takana. Voisin jäädä elämään tätä samaa vuotta uudelleen ja uudelleen, niin huikeata on ollut!

Ehkä Kioton reissun jälkeen tulee kuvaspämmäystä, ehkä ei. Mutta ehkäpä ne kärsimättömät tätsyt olisivat nyt hetken tyytyväisiä :DD

Päivittelyjä...

Ja kun tätä päivitystä niin moni lukija pyysi, niin tässä tulee :DD

Kesäloma loppui jo viime viikon torstaina, mutta sitä edellisen viikonkin käytin lähinnä koululla tanssiharkoissa. Syyskuun lopulla on koulussa nimittäin Bunkasai, eli kulttuurifestari, johon lupauduin tanssimaan kavereiden kanssa. Tosiaan, tanssikokemustahan minulta löytyy vuoden verran jazzin puolella ja kuusi vuotta baletin puolella, mutta näistäkin on melkein kymmenen vuotta aikaa. HipHoppia sitten siitä kylmiltään tanssimaan, jooo... No, onneks koreografiat ei ole niin vaikeita, ja aika lyhyitä, joten kyllä ne askelet aika nopsasti munki päähän uppos. Tosin koska ollaan japanissa, on koeviikon jälkeen n. kaksiviikkoa "harjoittelulomaa" että kouluun ei mennä kuin Long Homeroom -tilaisuuksiin (oman luokan infojuttu). Ja tänään alkoi vielä koeviikko, niin minulla on kivasti lomaa, koska ainoastaan yksi koe perjantaina.

Perjantaille on myös suunnitteilla kaverin yllätys synttärit, jonka jälkeen menemme sitten porukalla karaokeen :)), kuulostaa kivalta eikö? Aluksi piti Shoko-chan yllättää lauantaina, ihan varsinaisena synttäripäivänä, mutta kun taifuuni iskee silloin, niin siirrettiin perjantaille. Piti meidän myös pari viikkoa sitten mennä tanssiharkkojen jälkeen myös karaokeen, mutta rupesi satamaan, niin sokerista tehdyt japanilaiset halusivat kotiin. Kaikista eniten ihmetyttää juuri tuo sadekammo. Mama muistuttaa joka aamu että ota sitten sateenvarjo mukaan kun on luvattu sadetta... aika harvoin sitä on sittenkään satanut. Ja jos pihalla tihuttaa vähäsen niin japanilaiset juoksee katoksen alta toiselle ja minä kävelen perässä: "Vettä se vain on." Ei voi ymmärtää...
Toinen asia mistä japanilaiset eivät tykkää on ukkonen. Täällä neljänkuukauden oleskelun jälkeen olen kokenut noin viisi ukkoskuuroa. Suomessa niitä on paljon useammin, ja täällä kaikki ovat ihan kauhuissaan kun jyrähtelee pari kertaa. Joskus on myös niin että salamat vain välkkyvät, mutta ääntä ei kuulu mistään. Hassua...

Vähän on nyt koulun alkaessa tullut ikävöityä amerikkalaista vaihtarikaveria, joka oli siis samassa koulussa, mutta palasi elokuun alussa kotiinsa. No, nyt on tullut enemmän hengattua sitten japanilaisten kavereiden kanssa, mikä on kivaa :DD Mutta sitten lokakuun alussa tulee kuulemma kaksi uutta vaihto-oppilasta, toinen jenkeistä ja toinen Ruotsista! Haha... Saas nähdä miten heidän kanssa sitten tulee juttuun, luultavasti kuitenkin hyvin :)).
Syyskuun lopussa on vielä neljän päivän koulureissu Kiotoon ja Naraan! En malta odottaa että pääsen kaikkiin hienoihin puutarhoihin ja temppeleihin ja ja ja... ^^ Saatte kyllä kuvia, ei hätää. Mutta hiukan alkaa kyllä kauhistuttaa tuo kotiin lähtö tammikuussa... Tavaraa on niin paljon ettei se kerralla kyllä Suomeen kulje ja varmasti on tulossa vielä lisää, sillä edessä vielä joulu, uusivuosi ja pre-synttärit jotka isäntäperhe lupasi järjestää. Ja host-täti vielä lupaili lähteä shoppailemaan kanssani...

Mitäs vielä. Ensiviikon perjantaille on alice ninen keikka suunnitteilla. Liput on jo hankittu (super huonot paikat), että pääsenpähän heidätkin näkemään, koska Suomessa ei alisuja pahemmin ole näkynyt.

Mutta eipä tällä kertaa muuta, oli kaikkea muuta kuin tärkeä päivitys... Tämä oli sitten omistettu tätsyille jotka eivät omista feispuukkia (myös niille jotka omistavat).