Joulu takana...

Hohhoijaa.. On ehkä liian pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin. Ja paljon on ehtinyt tapahtua kahdessa kuukaudessa.

Ensinnäkin: Lähtöni Japaniin on 14.3.2011, eli ei kovin pitkä aika enää. Hurja ajatella kuinka nopeasti nuo seuraavatkin kolme kuukautta menevät. Jää japaninkurssikin kesken, mutta ei se mitään. Eiköhän kieltä tule prepattua paikanpäällä koko kymmenen kuukautta!
Toisena: Suomalainen joulu on nyt ollut ja mennyt. Japanissa tätä juhlaa tuskin juhlitaan, onhan se kristillinen perinne. Tosin uusivuosi vielä edessä, sen ollessa Japanissa huomattavasti isompi juhla kuin Suomessa. Tai muuallakaan Euroopassa. No mikäs siinä, uutta kulttuuriahan sinne lähdetään opettelemaan. Suoraan sanottuna on se hiukan pelottavaakin lähteä pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, maahan jossa ei tunne kieltä, ei ihmisiä eikä kulttuuria. Hiukan lähtöä helpottaa tieto, että eräs ystäväni samasta koulusta lähtee samaan aikaan Japaniin. Jolloin kun tulemme takaisin, pääsemme samalle luokalle takaisin. Eipähän tarvitse olla yksin -95 syntyneiden kanssa samoilla kursseilla ^-^.

Toi joulukin omat avunsa tähän Japanin matkaan valmistautumiseen. Sain englanninkielisen japanin kielioppi -kirjasen, josta on ollut jonkun verran apua. Ainakin siinä mielessä, että saa tietää kuinka paljon osaa vain neljän kuukauden opinnoilla. Siskot kyselivät lauseita kilpaa (voitte uskoa kuinka vaikea lausunnasta oli saada selvää), ja sitten oli minun vuoroni kääntää lause suomeksi. Yllättävän paljon tunnuin osaavan. Tosin on sitä parannettavaa enemmän kuin tarpeeksi!
Isosiskot olivat myös tehneet kaksi ihanaa kirjasta matkaa varten. Toinen oli englanniksi kirjoitettu (ja valmiiksi täytetty) kirja Suomesta ja minusta ja perheestäni. Kuvat olivat siitä (epä)edustavimmasta päästä. Toinen kirjanen oli, vain etusivultaan täytetty, kirja Japaniin, jotta voin täyttää sen vaihtovuoteni aikana.
Toinen sisko oli vielä kaiken kukkuraksi kutonut ihanat Totoro -lapaset. Niistä tulee kuvaa tänne ehkä myöhemmin.

Haarh.. Eipä tässä lähiaikoina mitään sen ihmeellisempää ole käynyt. Tosin elokuvasuosikkeihini tuli pari muutosta nähtyäni Inceptionin ^-^. Täytyy myöntää että omaperäisin ja.. toimivin ja koukuttavin leffa pitkään aikaan!
Toinen elokuva oli Narnian tarinat 3, Kaspianin matka maailman ääriin. Lempikirjani koko kirjasarjasta (uskokaa tai älkää, osaan ne lähes ulkoa). Oli hyvä leffa, juoni vähän enemmän kliseinen kuin kirjassa, mutta toimi paremmin kuin kakkosleffa. 3D:stä nyt ei ollut mitään iloa, kun ei leffaa oltu tehty vartavasten niitä kammottavia laseja varten. Toimi se joissakin kohdissa, mutta useimmissa lähinnä ärsytti. Tosin mikäs siinä enempää ärsyttämään, Ben Barnesin naamaa kyllä kehtasi katsella OwO..

Jjeps. Eiköhän siinä kaikki. Luultavasti seuraavissa teksteissä tulen esittelemään kaiken, mitä olen pitkällä joululomalla saanut aikaiseksi. Sisältäen yhden siskolleni virkkaamani amigurumin, piirrustukset ja uudet proMarkerit <3.
Ei muuta kuin hyvää uuttavuotta 2011 kaikille!

Let your memories grow stronger and stronger

'til they're before your eyes.

You'll come back, when they call you.

No need to say goodbye..

What is it with all the snow and cold thing?

Syksy... Lempi vuodenaikani.
Ja tältähän sen pitäisikin näyttää; sininen taivas, jos ei sada, oranssit lehdet puissa, ruskea nurmi. Muuttollintujen parvet ja pihlajanmarjat.
Tällaista syksyä odotinkin, mutta mitäs kävikään. Kun yksi aamu heräsin luonto näytti täysin päinvastaiselta. Kuten viimevuosina lumien olisi pitänyt tulla myöhään, joskushan joulukin on ollut ruskea ja harmaa täällä Keski-Suomessakin.
Mutta tänä vuonna lumet päättivät sataa maahan jo lokakuun alussa. Oli todella ihana kaivaa talvikengät kellarista kuukautta normaalia aikaisemmin, vetää villakangastakki päälle ja pitkät kalsarit housujen alle. Tykkään itse henkilökohtaisesti enemmän t-paidoista kuin pitkähihaisista, joten nyt sitten palellaan sekä koulussa että kotona. Siskokin hirvitteli että miten oikein tarkenen t-paidalla ja villakangastakilla. Siperia opettaa, vai mitä : ))?

Nyt ulkona on lunta pari senttiä, onneksi se on sulanut jo osaksi pois. Torstaillehan luvattiin 20cm lumisadetta. Onneksi säätiedotus oli jälleen väärässä. Ei lumessa mitään vikaa ole, mutta on sitä miellyttävämpiäkin tunteita kuin märät farkunlahkeet.

Patistin sitten siskon ottamaan vaihtovuottani varten kuvia Suomen 'syksystä'. Hyvä siellä sitten selitellä että ei täällä normaalisti sada näin aikaisin lunta. Nyt oli vain poikkeusvuosi. Ja toivottavasti se jää semmoiseksi, en kestäisi uutta yhtä kuumaa kesää. Toivottavasti talvi ei ota takaisin ja ole sitten yhtä kylmä kuin kesä oli kuuma. Viime talvessakin oli jo kestämistä koulun viipalerakennuksissa lähes arktisissa oloissa. Silmäripset jäätyivät yhteen, kirjaimellisesti.

Mutta on talvessa hyvätkin puolensa: kaikki luonnon jääveistokset ovat ihanan kauniita. Jäätyneet jääpisarat tai ne ihanat huurrekukat mitä ilmestyy ikkunoihin aina silloin tällöin = <3.


Ehkä olen nyt analysoinut Suomen kylmiä vuodenaikoja tarpeeksi. Oikeastaan toivon että vaihtovuotenani pääsisin jonnekin Japanin keskisaarille, eikä Hokkaidon pohjoiskärkeen. Vuosi Okinawan tropiikissakin voisi olla mukavampi vaihtoehto. Mutta murehditaan tätä sitten kun saan tietää paikan minne menen ^w^.

Why don't you break the mirror? 

Just what you need now! 

In a split second, run through! 

Why don't you break the mirror? 

Just what you need now! 

Raise yourself and throw off those lies...

 

MIRROR - D'espairsRay

And so the days close in

Eilen lähti vaihtaripaprut sitten takaisin YFUlle. Ja sitten niitten pitäisi olla 1.10. Japanissa ja siitä tämä seikkailu sitten alkaa :)
Tosiaan, eilen kotiin tullessa oli ihan mukava kiire niiden papereiden kanssa. Tuli p*rseen alla kirjoittelin viimeistä versiota isäntäperheen kirjeestä ja sitten kaksikymmentäviisi yli kahdeksan lähdettiin ajamaan hirveällä kiireellä postilaatikolle joka tyhjennetään puoli yhdeksän. Ehdittiin ^w^. Haluaisin jo tietää mikä päivä maaliskuuta lähtö olisi.

Tänään tuli myös eilisen verikoetulokset ja sain tietää veriryhmäkseni A+. Ei se mikä toivoin sen olevan, mutta tähän on kai tyydyttävä. Voin muuten sanoa että nyt muistan miksi vihaan verikokeita. Molemmissa kyynärtaipeissa mustelmat, kiitos taitamattoman näytteenottajan. Muistan ikuisesti ne sanat: "Tästä oikeesta kädestä ei oikein tule. Vaihdetaas tuohon vasempaan." Oli siinä sitten oikeaa kättä pistelty jo useampaan otteeseen ja kun vaihdettiin vasempaan, alkoi tälläkin kylmäpäällä hiukan silmissä pyöriä. Ikinä ennen ei ole pyörtyminen ollut niin lähellä. Onneksi lääkärillä oli seinällä suloinen koirajuliste, jonka suloisia silmiä tuijottelin koko sen näytteenoton ajan.

Ja sitten viime keskiviikon keikkatunnelmia: Tosiaan, olimme D'espairsRayn keikalla Helsingin Tavastialla. Ryntäyksessä olimme valmiina jo kahdelta, ja kun ryntäys tuli päästiin aika eteen. Tosin turvamies sössi kaiken ja jouduimme lopulta aika paljon taaksepäin jonossa. Harmi sinänsä. Mutta keikalla toiseen-kolmanteen riviin päästiin. Siihen Karyun eteen. Jätkät veti tosi hyvin ja oli mahtava tunnelma. Tulkaahan Despat uudelleen Suomeen soittamaan. Tosin Hizumi voisi hiukan opetella englantia paremmin, vaikkei varmaan kukaan yleisössä saanut mitään selvää solistin englannin solkotuksesta, oli kiljunta silti korviahuumaavaa. Vaikka minäkin pidin korvatulppia. Mukaan ei tarttunut uutta levyä, tällä kertaa, mutta kiertueen keikkapaita kyllä. Tämä päällä on koulussakin kuljeskeltu jo monta päivää. Love it <3. Kiitoksia teille D'espairsRay!


Ehkä siinä oli suurinosa tällä kertaa. ^w^

In the rather wondrous lonely sky
my thoughts that will never die are floating
The cold winds bring the season,
my frozen white sigh heralded winter

Yami ni furu kiseki - D'espairsRay

Not so boring day...

Edellisestä päivityksestä on tosiaan kulunut jo kuukausi, ja tässä pikku hiljaa on totuteltu omaan blogiin. Voin vielä myöntää että kyllä vielä tökkii, mutta koittakaa ihmiset kestää. Antakaa se aloittelijalle anteeksi : )).

Tänään tuli hyväksymispuhelu YFU:lta kesken englannintunnin. Oli tämä puhelu pakko lykätä kauemmas, ja voittekin päätellä että viimeisesta kahdenkymmenminuuttisesta ei tullut mitään ajatusten pyöriessä vain tuossa puhelussa. Lopulta pääsin soittamaan toimistolle takaisin ja sain tietää, että minut on hyväksytty Japaniin vuodeksi 2011 vaihto-oppilaaksi. Ruokailussa pompin ylös alas tuolillani tämän seikan takia.
Huomenna pitäisi saada paperit täyttöön ja kolmessa viikossa lähettää takaisin päin. Lääkärintarkistus... Veriryhmä... Rokotukset... Kielitunnit...
Toisaalta tämä YFU:n maaliskuun 2011 lähtö tulee yllättävän äkkiä, vaikka onhan siihen vielä se kuusi kuukautta aikaa. Mutta sekin hurahtaa nopeasti. Päivärutiinin kehittyessä raiteilleen viikot suhahtavat ohi, ja ennen kuin huomataan onkin jo joulu. Sitten hypätään 17 syntymäpäivän ohi ja pian onkin se kauan odotettu maaliskuu jolloin pitäisi lähteä. Tuossa vaiheessa voi mennä sormi suuhun, että mihin minä olenkaan ryhtymässä?! Mutta luulen että kokemus on sen kaiken arvoinen. Kyllähän siellä tulee aika jolloin kaipaa kotia ja tuttuja piirejä, perhettä, kavereita. Ja kokemuksen pohjalta voin jo etukäteen sanoa, että koti-ikävä tulee iskemään minuun kovasti ja voimakkaasti. Mutta kyllä tästä on ennenkin selvitty. Ja siellä on ystävät ja uusi perhe auttamassa.

Kokonaisuudessaan täysin mukiin menevä päivä. Mikäs tässä yhdeksän maissa blogia kirjoitellessa teekuppi vieressä ja hyvä musiikki soimassa. Tämmöisiä päiviä pitäisi olla useita; jolloin kaikki menee putkeen ja elämä hymyilee. Mikään, edes sade tai kiukutteleva isosisko ei saa suupieliäsi kääntymään alaspäin. Kaikki, jopa jumiutunut niska ja päänsärky hymyilyttää. Nämä ovat minun päiviäni ^-^. Toisaalta, näin minuna täytyy myöntää että pidän sateesta...

Mutta, näin jätän teidän Spirit -stallion of the Cimarron -elokuvan soundtrackin biisin sanoihin:

"Then from on high, somewhere in the distance There's a voice that calls,
"Remember who you are... if you lose yourself,
Your courage soon will follow,
So be strong tonight... remember who you are""

-yunikon

The very first day... as a blog writer

Jjea.. As the title says folks.

Blogin kirjoittajana ensimmäinen päivä ja täytyy sanoa että tuntuu hienolta. Voisin tässä heti aluksi kertoa joitain faktoja itsestäni : ))

Eli olen lähdössä vuoden 2011 maaliskuussa Japanin kamaralle vaihto-oppilaaksi, ja vietän siellä n. 10 kk. Tämä on pääsyy miksi perustin blogin.

Yunikon, voi päätellä että se on japaninnos sanasta unicorn, yksisarvinen. Harrastelen hevosia ja tyksin fantasiakirjoista, joten tämä oli luonnollisin vaihtoehto ja tykkään sanasta ihan sellaisenaan. Harrastelen hevosten lisäksi judoa, tarinaroolipelejä, kirjoittelua, piirtämistä, soittelua kitaralla ja pianolla ja lukemista. Lukion ensimmäisen vuoden ohella opiskelen japaninkieltä kansalaisopistossa.
Tykkään todella paljon teestä, suklaasta, Miyazakin leffoista, musiikista ja muiden seurasta. Syksy on mieliaikaani <3
Inhokkejani en lähde listaamaan, saisitte minusta liian negatiivisen kuvan :3.