Kärsimättömät tätsyt asialla...

Tää päivitys on taas omistettu kärsimättömille tätsyille, jotka spämmää mun feispuukin seinälle blogipäivityksistä. Miten mä muistaisinkaan päivitellä tätä ilman teitä <3. :DD Ja sitten itse päivitykseen.

Jep jep, edellisen kirjoituksen jälkeen olen harrastanut Ikebanaa, shoppailua, tanssinut ihan liikaa, selvinnyt yli bunkasain ja viimein huomenna matkalla kohti Kiotoa!
Ikebana tunnilla oli vain minä ja host-tätini joka minut sinne värväsi mukaan. Kukka-asettelu oli yllättävän helppoa, vain kolmen ekan risun pituudet ja kallistuskulmat piti muistaa, ja kaikki muu oli sitten luovaa estetiikkaa. Selailtuani paria Ikebana kirjaa tuli melkein huono-olo, koska miten mikään voi yksinkertaisesti olla niin täydellisen esteettinen? Niissä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään virhettä... Oma risuinen asetelmani oli omaan silmään aivan kamala, mutta kun sensei sitten vähän nykäisi pois ylimääräisiä lehtiä ja kallisti jotakin oksaa vähän vasemmalle, oli se sitten huomattavasti parempi. Ja senseiltä sekä tädiltä kuultiin niin paljon ylistystä siitä ensimmäisestä asetelmasta, etten ymmärrä mikä siinä oli niin ihmeellistä? Mutta kivaa oli :D Ihanan hiljaista ja rauhallista. Vain tökkiä kasveja siihen piikki alustaan ja aina välillä vähän vilkaista minkälainen siitä tulee. Pitää kokeilla uudelleen!
Sitten päästyämme takaisin Yokohaman asemalle, täti vei minut viekkaasti shoppailemaan. Ensin hän vain viattomasti kysyi, että haittaako jos hän käy tuon ostoskeskuksen puolella hetkisen, ja yhtäkkiä tajusin itse olevani vaateostosten uhri... No, mukaan tarttui ainakin yksi Ressu -paita jossa lukee: "Happiness is being tickled under the chin!" Ja niinhän se on ;)

Sunnuntaina lähdimme neljän kaverini kanssa kohti amerikkalaista armeijan tukikohtaa, jossa pidettiin jokavuotuiset musiikkifestivaalit. Me olimme siellä vain toisena päivänä iltakuudesta yhdeksään, musiikki oli suoraansanottuna huonoa, mutta meininki mahtava! Oli aivan hurjan kivaa, ja varmasti yksi parhaista päivistäni täällä Japanissa!

Kotiin päästyäni kello oli jo yksitoista illalla, eikä Mama ollut kovin iloinen, mutta se oli sen arvoista :D!

Seuraava viikko oli sitten pelkkää tanssiharkkaa joka päivä. Kello kahdeksan koululle ja kuuden maissa kotiin. Joinakin päivinä olin niin väsynyt, että kotiin päästyäni kaaduin sängylle ja nukahdin saman tien, ja heräsin kun minut kutsuttiin päivälliselle. Alkoi itseäkin hiukan stressaamaan torstaina, sillä viimeiset (ja vaikeimmat) osat koreografiasta oli vielä opeteltavana ja esitys olisi sitten jo lauantaina. Mutta kaikesta hätäilystä huolimatta, ehdimme hyvin.
Itse esityksen feilasin täysin, koska jännitti niin hurjasti etten osannut kuunnella musiikkia, vaan menin heti alusta asti huomattavasti muita edellä. Onneksi sekin asia korjaantui sitten koreografian edetessä, mutta vähän nolottaa edelleen. Kuitenkin yleisö oli tosi kannustava ja hauskaa oli!

Tuossa juutupe versio tanssista. Kyllä te minut sieltä naamion ja meikin takaa tunnistatte :DD.

Kokonaisuudessaan bunkasai (=kulttuurifestivaali) oli aivan hurjan kiva! Itse en kuulunut mihinkään muuhun kuin tanssiryhmään, mutta suurin osa kavereistani oli töissä Tapiocana kojulla, joten siinä sitten auttelin oman osani työmäärästä, vaikken virallisesti ryhmään kuulunutkaan. Sain myös hurjasti uusia ystäviä, kun uudet kasvot uskalsivat tulla juttelemaan tanssiesityksen jälkeen, ja kun hengasin siinä tapioca kojun vierellä, niin jonottavatkin uskaltautuivat jutskaamaan. Myös eräs puolituttu poika tuli syöttämään minulle takoyakia :DD hyvää oli, vaikka erä oli ns. "pilalle mennyt", joita ei siis myyntiin voinut laittaa.
Tosiaan, myös huomasi kuinka tosissaan japanilaiset olivat tämänkin kanssa. Bändit olivat harjoitelleet ahkerasti ja kaikki soittivat ilman nuotteja, oli aivan upeita tanssiesityksiä, laulua, näyttelemistä, jousiammuntaa, kirpparia, kasvomaalausta... etc etc. Voitte vain kuvitella mitä kymmenkerroksisen rakennuksen luokkahuoneisiin ja pihamaalle saa värkättyä . . . Yllätyksenä oli myös koulun uimajoukkueen poikien tekemä tanssiesitys. 14 jätkää olivat valmistelleet itse pitkän tanssin, ja esittivät sen pelkissä shortseissa. Kun avausseremoniassa menivät lavan valot päälle ja tanssijat paljastettiin, oli koko katsomon ilme "O.O", mutta hienosti pojat tanssivat :DD-

Sunnuntaina minulla oli vielä vähemmän tekemistä, joten hengasin ESS (english speaking society) pisteellä, ja jutskasin ihmisten kanssa englantia.  Koulussa oli myös kolme ruotsalaista poikaa käymässä, joista yksi tulee kouluumme vaihto-oppilaaksi. Heidän kanssaan sitten jutskasin aika paljon, ja yllätyksekseni ymmärsin lähes kaiken mitä he ruotsiksi puhuivat keskenään. Mikä taas yllätti heidätkin.
Kaiken lisäksi bunkasaissa oli loistava Vocaloid cosplay ja esitys, epäilen kyllä että puvut oli tehty itse, mikä laskee pisteitä, mutta muuten oli hieno peruukkeja myöten. Oli myös upea perinteinen japanilainen tanssiesitys rumpuineen ja huiluineen, itse olin aivan mykistynyt.
Bunkasain loppuseremoniassa sitten oli taas musiikkiesityksiä, vähän hanabia, palkintojen jakoa yms. puheita. Lopulta päästiin kotiin uupuneina, mutta onnellisina jälleen yhdestä kokemuksesta rikkaampina ^^.

Seuraava aamu taas valkeni bunkasain siivouksen merkeissä. Siinä sitä ravattiin rappusia edes takaisin, joskus ilman taakkaa, joskus taakan kanssa. Ja kahden kerroksen väli siis ei ole mikään lyhyt väli, vaan monta kymmentä askelmaa. Kanna sitten painavaa, hankalasti kannettavaa pulpettia pihalta seiska kerrokseen ilman hengähdystaukoja. Sitten takaisin ulos, ja kutos kerrokseen levähtämään. Hissit olivat tosiaan toisessa käytössä, joten oppilaat saivat vähän treenailla reisilihaksiaan.
Tiistaina taas oli sunnuntain koulupäivän hyvitysloma, joten iltaisen japanintunnin lisäksi en tehnyt yhtään mitään. Mikä oli ihan virkistävää aina välillä. Hiukan pakkailin huomisen Kioto-Nara reissua varten ja tänään sitten viimeistelin laukun karkkiostoksin ja uudella hammasharjalla. Huomenna pitäisi olla sitten 7.00 asemalla valmiina laukkuineen päivineen...  ちょっと はやい だ ね！
Mutta sitten neljä seuraavaa päivää olenkin reissussa, ja jatkan mukavasti ma-ti-ke lomalla. Torstaina sitten alkaa taas normaali koulu sitten kesäloman alun jälkeen :DD Mutta tosiaan kouluun tulee kaksi uutta vaihtaria, ja vissiinkin ihan uusia japanilaisia oppilaita myös! Että saan taas uusia ystäviä! Mutta pikkuhiljaa alkaa olla surku vaihtovuoden lopun häämöttäessä jo nurkan takana. Voisin jäädä elämään tätä samaa vuotta uudelleen ja uudelleen, niin huikeata on ollut!

Ehkä Kioton reissun jälkeen tulee kuvaspämmäystä, ehkä ei. Mutta ehkäpä ne kärsimättömät tätsyt olisivat nyt hetken tyytyväisiä :DD

Dance the night away~

Ja viime päivityksen jälkeenkin ollaan vielä hengissä, hädin tuskin...

Perjantai-illan karaokesta (josta kerroin viime kirjoituksessa) selvittiin kunnialla läpi! Yllätykseksi siitä kymmenien, jollei satojen tuhansien kappaleiden luettelosta löytyi mm. HIMiä, Nightwishia (sekä uutta että vanhaa), The Rasmusta, Sonata Arcticaa... yms. Epätoivoisesti yritin etsiä myös suomeksi laulavia bändejä, mutta niitä ei löytyny. Hiukan arkailin siellä japanilaisten seurassa ja yritin pysytellä vain englanninkielisissä kappaleissa, mutta yllytyksestä lauloin myös MUCCun Kokoro no nai Machin, yksi lempibiiseistäni <3.
Seuraavana päivänä, lauantaina, oli sitten taas YFU tapaamista Yokohamassa. Tällä kertaa paikalla olivat itseni lisäksi thaimaalainen vuosivaihtari, Mari suomalaisvaihtari ja kaksi lukukausi vaihtaria; toinen Belgiasta ja toinen Intiasta. Tapaamisessa oli myös aluevalvojia ja lukukausivaihtareiden host-porukoita. Itse tapaaminen taasen oli tylsä, ensin meitä vähän tentattiin japaninkielestä, ja loppu ajan AR:t juttelivat sitten virallisia hostien kanssa, ja me oppilaat istuimme puolitoistatuntia tekemättä yhtään mitään. Se siitä tapaamisesta sitten. Käytiin kyllä vielä Tapin (thaimaalainen) ja Yanan (belgialainen) kanssa purikurassa. ^-^

Maanantai oli taasen niitä harvinaisia angstipäiviäni täällä. Mikään ei huvittanut, itkin lähes koko ajan, koska lauantaina AR:ltä saamani haukut laskivat itsetunnon nolliin ja Mamakin oli kireällä päällä. Kaikki sitten helpotti kun pääsi vähän ulkoilmaan kun käytiin syömässä lounasta, ja loppu päivä olikin sitten helpompi, mutta en tule edelleenkään toimeen AR:räni kanssa.

Tiistaina ja keskiviikkona minut oli sitten värvätty perhetutun päiväkotiin apulaiseksi. Opettajia oli noin 20, joista yksi oli mies, ja kaikki olivat SUPER kilttejä ja mukavia! Tiistain olin viisi-kuusi vuotiaiden ryhmässä leikkimässä ja piirtelemässä, ja keskiviikkona sitten kolme-neljä vuotiaiden ryhmässä. Ensialkuun kaikki lapset tuijottivat minua O.O ilmeellä, mutta sitten vähän ajan päästä minua revittiin käsistä erisuuntiin ja ruinattiin leikkimään ties mitä. Päästessäni kotiin olin niin poikki että nukuin kaksi tuntia.. :DD
Keskiviikon lapset olivat vielä ujompia, mutta sitten kun menin hiljaisesti niitten rakennuspalikoilla leikkivien lasten keskelle, niin kohta kaikki olivat tökkimässä minua ja tunkemassa syliin. Parhaillaan viisi pikkulasta istui sylissäni... Tulihan siinä myös itkua ja tappelua kun kaikki olisivat halunneet istua siinä yksin, tai pitää kädestäni kiinni, mutta kyllä siitä sitten lopulta selvittiin. Keskiviikkona oli myös hätäharjoituspäivä, eli jos iskee iso maanjäristys, miten toimitaan. Lapset olivat ihan kauhuissaan vaikka kyseessä oli vain harjoitus. Tämän takia pääsin kotiin vähän aikaisemmin, mutta ensin se perinteinen puhe koko työntekijä porukalle. En keksinyt muuta sanottavaa kuin: "Meccha tanoshikatta! (Sika kivaa!)" ja kaikki rupesivat nauramaan ja taputtamaan minulle :)) Sain myös johtajilta palkkioksi tuommoisen monikäyttökynän.

Sitten torstaina ja perjantaina taas kouluun. Perjantaina amerikkalainen opettaja Greg, oli tuonut oman sarjansa Geomagnetic (joku semmonen eikö?) kouluunsa, ja kun olin pitänyt esitelmäni Global Issues tunnille, istuimme noin seitsemän oppilasta plus Greg, siellä luokassa ja kokosimme niistä kaikkea hauskaa. Oli ihan huippua!!
Perjantaina oloni oli hiukan flunssainen, ääni painoksissa ja päätä särki, mutta jätin asian kertomatta Mamalle, koska illalla oli tosiaan alice ninen keikka. Pikkusiskon kanssa mentiin sinne, ja oli kivaa! En vieläkään tajua miksi japanissa kaikki heiluttelee käsiään samaan tahtiin (en nyt muista mikskä sitä kutsuttiin) ja samat liikkeet kaikilla... Eikä ne kaikki liikkeet ollu ihan helpoimmasta päästä, mutta itsekseni siellä heiluttelin ja kivaa oli. Paikat olivat aika kaukana, mutta hyvin näki. Jätkät vetivät upean keikan basso- ja rumpusooloineen, fanipalveluineen ja hienoine tehosteineen. Ostinpa keikalta vielä (kalliin) hupparinkin ja tuossa se on naulakossa, Nirvana-kissa irvistelee.

Lauantaina olikin sitten arvattavasti lämpö koholla ja ääntä ei lähtenyt nimeksikään. Vaikka makoilin koko aamupäivän, väsytti aivan vietävästi ja Mama joutui peruuttamaan päivälle suunnitellun kalligrafia tunnin. Otin siinä sitten päikkäreitä ennen puhelinkonferenssia Suomeen kamujen kanssa <3. Lauantai ja sunnuntai tapeltiin läpi tuommoisten geeliläpysköjen avulla. Ne on tuommoisia n. 10cm pituisia ja n. 4cm leveitä läpysköjä, joittenka toisella puolella on hiukan tahmea, kylmägeelin tapainen sininen geeli, ja se liimataan otsaa vasten ja se tuntuu kylmältä. Auttaa päänsärkyyn ihanasti, ja se raikas mentholin hajukin sai tukkoisen nenän auki.
Maanantaina takaisin kouluun maskin kera. Kyllä se osasi olla ahistava ja hiostava, mutta kestin sen kanssa lähes koko koulupäivän. Tanssittuakin tuli ihan vähän, koska ei ihan vielä flunssa antanut siihen mahdollisuuksia.
Tiistaista lähtien onkin sitten harjoiteltu ahkerasti, vaikka nenä onkin vielä tukkoinen, niin koreografiat luistaa ja jotenkin jäi sitten minun hommakseni editoida biisit sopiviksi. Niitä tässä on niskavääränä väännetty kaksi iltaa ja huomenna toivottavasti saa valmiiksi.

Eilen käytiin myös ostoksilla Maman kanssa, koska UniQlohon oli tullut talvimallistot, ja Mama halusi että minulle ostetaan villakangastakki vielä kun kokoja on paljon jäljellä. Nyt mun naulakossa roikkuu PAINAVA miesten villakangastakki joka on ihana <3 Tarttuipa mukaan myös kaksi neuletakkia. Ja vaikka tuo koulu-univormu on kesähelteillä jääny käyttämättä, koska sitähän ei meidän koulussa vaadita, haluaa Mama silti ostaa minulle myös talviversion. Paksumpi hame yms. En pistä vastaan, kyllä sitä varmasti tulee vielä käytettyä, kunhan ilmat viilenevät.

Mutta nyt viikonloppu edessä ja aion nukkua aivan liikaa, koska väsyttää. Huomiseksi tosin suunnitteilla Ikebana-tunti ja soittoa taas sinne Suomeen päin. Sunnuntaina nukkumista, ja maanantaina harkkoja, vaikka onkin Japaninlaajuinen vapaapäivä. Huhhuh.

Loppuun vielä se MUCCun biisi, josta tuolla aiemmin puhuin.