The spring waits no one

Jjeps. Viime kirjoituksen jälkeen on lumet sulaneet lähes kokonaan, kukat ovat alkaneet kukkia, pääsiäinen on melkein ohi ja viimeiseksi kaikesta: Japaniin lähtömme on virallisesti varmistunut. Eihän siitäkään toki kannata vielä rajattomasti innostua, olihan se maaliskuussakin 11. päivään asti varmaa, mutta maanjäristys päätti toista. Ehkä me nyt kuitenkin päästäisiin matkaan.
Saavumme Japaniin juuri kansainvälisen lomaviikon, Golden Weekin, alkuun. Meillä ei ole kansainvälistä tulovalmennusta Tokiossa, vaan alueittain kootaan nuoret yhteen ja pidetään hiukan pienimuotoisempi valmennusleiri. Koulu alkaa 9. päivä toukokuuta, ja pääsen luultavasti käymään koululla 2. päivä toukokuuta sovittamassa koulupuvut yms. Siskoni lähtevät isovanhempiensa kanssa Ranskaan toukokuun alussa viikoksi, joten oleskelen sitten kotona host-äidin ja -isän kanssa. Hostmama tosin suunnitteli menevänsä bussilla Fuji-vuorelle, joten tässä elättelen pieniä toiveita päästäkseni mukaan ^^.

Tuossa pakkaillessani tavaroitani uudelleen iski kriisi, kun hostäiti kertoi viime heinäkuussa Yokohamassa olleen yli 40 astetta lämmintä. Vielä silloin laukussani oli kolme villapaitaa ja paksu teddy-fleece-takki. Eipähän ole enää. Kävinpä sitä sitten ostamassa kevyemmän yöpaidan ja pakkasin kolmannet shortsit mukaan. Nyt on vielä harkinnassa yksi kesämekko mukaan, mutta mietin vielä ostaisinko sen sitten Japanista.
Täällä Suomessakin alkaa olla jo aika lämmin. Itse en tosin ole siitä saanut nauttia, kun olen tässä viimeiset päivät viettänyt mahataudin ja 38 asteen kuumeessa. Nyt kuitenkin tervehdyttyäni mieli haikailee ulos auringonpaisteeseen. Pakko mennä ottamaan kuvia Suomen keväästä vietäväksi Japaniin. Jopa kaktukseni ikkunalaudallani innostui kukkimaan, se ei ole tehnyt sitä koskaan sen yhdeksän vuoden aikana minkä se on minulla ollut. Nyt pallurakaktusta koristaa pinkkien kukkien kruunu.

 

Ehkä siinä kaikki tällä kertaa. Lento 27. pvä vartin yli viisi illalla. Perillä Tokiossa 28 pvä, 8.55 paikallista aikaa. Tuskin maltan odottaa ^^

Näkemisiin!

Nobody said it was easy...

Jea, taas aika päivitellä. Viime päivityksen jälkeen ei ole tapahtunut hirveesti mitään isoa, mutta jotain ^^.

Ensinnäkin: lähtöpäivä on varmentuntu, 27 pvä huhtikuuta, kello viiden lennolla. Suora lento Naritalle ja sieltä luultavasti suoraan isäntäperheisiin. Tällä hetkellä olen aika toiveikas tuon lähdön suhteen, koska ydinvoimala alkaa olla kontrollissa ja UM on lieventänyt matkustussuositustaan. Vielä viikko sitten YFU sanoi että jos tämä huhtikuun lähtö ei onnistu, niin ei ole enää mahdollista vaihtaa puolivuosi ohjelmaan. Mutta eilisen sähköpostin mukaan tämä onkin mahdollista ^^, joten kyllä me sinne vielä päästään!
Toisena: sen aikaa mitä tässä olen koulussa kerinnyt olemaan... Lukujärjestyksessäni vain 12 tuntia koulua ja keskiviikot vapaata. Turhaako? Kyllä. Mutta parempi sekään kuin ei mitään tekemistä kotona. Ihan kiva nähdä kavereita yms. mutta tiistaina tulee aika pitkäksi neljän tunnin hypyllä. Onneksi tämä on viimeinen viikko ennen koeviikkoa ja taas alkavaa lomaa. Ei siihen lähtöönkään ole enää kuin kolme viikkoa!

Seuraavana: kevät! Märkää, kylmää, harmaata ja taas märkää. Muurahaiset tekevät invaasiotaan ja kärpäset heräilevät. Isäntäperheeltä tuli tieto että kirsikat kukkivat kohta Yokohamassakin. Toivoin todella että olisin kerennyt näkemään Sakurat ja käymään Hanamilla (piknik kirsikkapuiden alla), mutta luultavasti kukat putoavat ennen kuin kerkeämme sinne. Toivottavasti ei kuitenkaan ^^.

Ainiin! Huomasitte varmaan vähän muokkautuneen ulkoasun! Tosiaan valokuvassa on itse virkkaamani kilpikonna kaunis synttärikortti taustallaan. Voisin tässä joku päivä tehdä kollaasin kaikista virkkaamistani otuksista ja laittaa sen tänne ^^. Sitä odotellessa...

Dewa matane!