He... Täällä sitä ollaan. Yokohamassa, omassa huoneessa datailemassa. Parista ekasta päivästä on selvitty kunnialla, ja tästä sitä lähdetään vuotta eteenpäin! Ollaan käyty joka päivä kaupungilla shoppailee ja syömässä, ja sit illalla syyään jotai hyvää ja katotaan telkkaria. Ja tää perhe on ihana ;___; <3 ! Onneks mama puhuu enkkua, koska olisin muuten ihan hukassa, mutta toisaalta näin en opi japania kovin nopeesti. Mut ehkä sit ku pääsen kouluun. Oottelen jo sitä. Tänään käytiin ostaa koulupuku, ja rakastan sitä jo nyt. Sain ite päättää lähes kaiken, joten koulu ei ilmeisesti velvoita muuta ko univormua. Mustat polvisukat, siniruudullinen hame, laivastonsininen takki. Sit on vielä tummansininen neuletakki, vaaleensininen ja -violetti pitkähihanen kauluspaita, kaks valkosta lyhythihasta kauluspaitaa ja harmaa lyhythihanen villatakki. Sit vielä tumman sininen, pilkullinen rusetti ja siniraidallinen vyö, jolla saa hameen käärittyä lyhyemmäks ^^. Se oli mun mielestä jo nyt aika lyhyt... Sit vielä ruskeet, korolliset nahkakengät. ^^ Mama yllytti mua ottaa korolliset vaikka olin eka että ei korkoo. Mut sit ne tuntuki jalassa paljon paremmalta ko ne ilman korkoo olevat.
Sit eilen käytiin nuortensuosimassa kauppakeskuksessa ja ostettiin kalenteri, bussikorttilompakko ja bentou-boksi. Kaikki Kapibarasan -merkkisiä ^^. Ja sit illalla Miko lahjotti mulle kaks Kapibarasan maskottia. Gotta love them! <3 Tais perheki tykätä mun Suomen-tuliaisista. Ainaki kirjoja luettiin ja Geisha-suklaata maisteltiin ahkerasti. Sit kateltiin telkkarista jotain musaohjelmaa, ja oli jotenki tosi hassu nähä esim. Arashi tai Gackto suoraan telkusta, mitä ei siis Suomessa nää. Ja perhe nauro mulle ku sanoin et tykkään Arashin Matsujunista... En tiiä miks ^3^.
Hehe.. Rakastan tätä paikkaa enkä haluu täältä pois ^^ Ruoka on vähän kummallista, mut siihenki varmaan tottuu pikkuhiljaa. Mutta tähän riittää datailu, ettei tuu liian kauaa istuttua koneen ääressä.
Mata ne~ !
Vaihto-oppilasvuoteni Japanin Yokohamassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isäntäperhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isäntäperhe. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. huhtikuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
I peek around the corner, and what do I see?
Heti ensimmäiseksi, hyvät ihmiset: 11 päivää Japaniin lähtöön!
Eilen oli taas niitä päiviä kun väsytti liikaa riehuttuani koko päivän ulkona, ja sitten illalla stressi ja jännitys puhkesi hillittömänä tunteen purkuna. Ahdisti ja itketti ja tuntui että olen täysin järjiltäni kun lähden Japaniin. Iltaa valaisi kuitenkin uusi sähköposti host-perheeltä, liitteenä hassu kuva siskoista ja symppis fiilis. Host-äiti kysäsi lempiväriäni ostaakseen minulle päiväpeitteen huoneeseeni, ja pahoitteli vielä ettei huone ole iso, kuten Suomessa. Hassu sinänsä, sillä sain myös kuvan heidän talostaan, ja se on todella kaunis ja iso rakennus! Host-äiti oli myös ylpeä puutarhassaan kukkivasta persikkapuusta ja kertoi että sakurat kukkivat maaliskuun lopulla Yokohamassa. Voitte olla varma että niistä tulee kuvia ^-^
Tänään tuli YFU:lta viimeisin valmennuskirje ja ohjeet viisumin hakemiseen. Huomiseksi tulikin sitten äkkilähtö Helsinkiin lähetystöön ja sitten vieraillaan parit Etelä-Suomen sukulaiset. Lähtö kello kuusi aamulla... Nukkukaa kun vielä voitte, ihmiset!
Enää on viimeiset ennen-lähtöä-valmistelut tekemättä. Matkalaukku on rahdattu yläkertaan, osa tuliaisista hankittu, mukaan otettavat tavarat mietitty. Enää pakkaaminen, viisumi ja loput tuliaiset. Iltaisin huomaa kuinka paljon lähtöä tulee ajateltua, kun ei saa nukuttuakaan. Ainoita päässä pyöriviä asioita ovat Japani, isäntäperhe, Yokohama ja kulttuurishokki. Väkisin yrittää usuttaa ajatuksensa muualle, mutta aina ne palaavat edellä mainittuihin. Kun viimein nukahdat kello puoli kolme, näet unta kauhuskenaarioista jotka kuvaavat epäonnistumista Japanilaisessa koulussa, riitoja host-perheen kanssa ja metron suistumista raiteilta. Aamulla sitä herää väsyneenä ja uupuneena ja päivällä ahdistaa yhä enemmän, kun stressi vaikuttaa vahvemmin univajeen aikana. Noidankehä. Josta pääsee irti vain nukkumalla.
Ainiin! Ja tänään käytiin tosiaan ettimässä läppäriä ja vähän tuliaisia perheelle. Läppäristä nyt löyty pari vahvaa ehdokasta, mut päädyttiin sit ottaa vaan nippu paperia jokasesta kotiin mukaan ja vertaillaan sitten tässä joku päivä.
Tuliaisiksi löytyi tosi kiva kirja Jyväskylästä, englanniksi ja suomeksi kirjoitettu. Host-äiti voi sitten kääntää muulle perheelle japaniksi. Minäkin yritän. Voin osoittaa Lyseon kuvaa ja sanoa ylpeänä: "Kore wa watashi no gakkou da!".
Toinen tuliainen oli hieno kuvakirja Suomesta japaniksi. Siellä oli kuvia Helsingistä, Lordista, poroista ja revontulista. Ymmärsin sieltä sen verran katakanoja että pystyin päättelemään mistä päin Suomea osa kuvista oli. Muuten japaninkielinen teksti vilisi kanjeja, ettei siitä vain kana-opilla saanut mitään selvää.
Juuri äsken itseasiassa viimeistelimme paperisodan. Kaikki muuttoilmoitukset ja kriisitapausten varalle tehtävät ilmoitukset on täytetty ja lähetetty. Huomenna hoidetaan viisumi, ja sitten on suurimmat stressinaiheuttajat tiessään.
Ensi keskiviikkona sitten viimeistä kertaa kouluun, sanotaan sayonarat luokkakavereille, sohville, punaisille kaapeille ja koko Lyseolle! Teitä tulee todella ikävä, varmasti. Pitäkäähän huoli itsestänne murmelit <3!
Eilen oli taas niitä päiviä kun väsytti liikaa riehuttuani koko päivän ulkona, ja sitten illalla stressi ja jännitys puhkesi hillittömänä tunteen purkuna. Ahdisti ja itketti ja tuntui että olen täysin järjiltäni kun lähden Japaniin. Iltaa valaisi kuitenkin uusi sähköposti host-perheeltä, liitteenä hassu kuva siskoista ja symppis fiilis. Host-äiti kysäsi lempiväriäni ostaakseen minulle päiväpeitteen huoneeseeni, ja pahoitteli vielä ettei huone ole iso, kuten Suomessa. Hassu sinänsä, sillä sain myös kuvan heidän talostaan, ja se on todella kaunis ja iso rakennus! Host-äiti oli myös ylpeä puutarhassaan kukkivasta persikkapuusta ja kertoi että sakurat kukkivat maaliskuun lopulla Yokohamassa. Voitte olla varma että niistä tulee kuvia ^-^
Tänään tuli YFU:lta viimeisin valmennuskirje ja ohjeet viisumin hakemiseen. Huomiseksi tulikin sitten äkkilähtö Helsinkiin lähetystöön ja sitten vieraillaan parit Etelä-Suomen sukulaiset. Lähtö kello kuusi aamulla... Nukkukaa kun vielä voitte, ihmiset!
Enää on viimeiset ennen-lähtöä-valmistelut tekemättä. Matkalaukku on rahdattu yläkertaan, osa tuliaisista hankittu, mukaan otettavat tavarat mietitty. Enää pakkaaminen, viisumi ja loput tuliaiset. Iltaisin huomaa kuinka paljon lähtöä tulee ajateltua, kun ei saa nukuttuakaan. Ainoita päässä pyöriviä asioita ovat Japani, isäntäperhe, Yokohama ja kulttuurishokki. Väkisin yrittää usuttaa ajatuksensa muualle, mutta aina ne palaavat edellä mainittuihin. Kun viimein nukahdat kello puoli kolme, näet unta kauhuskenaarioista jotka kuvaavat epäonnistumista Japanilaisessa koulussa, riitoja host-perheen kanssa ja metron suistumista raiteilta. Aamulla sitä herää väsyneenä ja uupuneena ja päivällä ahdistaa yhä enemmän, kun stressi vaikuttaa vahvemmin univajeen aikana. Noidankehä. Josta pääsee irti vain nukkumalla.
Ainiin! Ja tänään käytiin tosiaan ettimässä läppäriä ja vähän tuliaisia perheelle. Läppäristä nyt löyty pari vahvaa ehdokasta, mut päädyttiin sit ottaa vaan nippu paperia jokasesta kotiin mukaan ja vertaillaan sitten tässä joku päivä.
Tuliaisiksi löytyi tosi kiva kirja Jyväskylästä, englanniksi ja suomeksi kirjoitettu. Host-äiti voi sitten kääntää muulle perheelle japaniksi. Minäkin yritän. Voin osoittaa Lyseon kuvaa ja sanoa ylpeänä: "Kore wa watashi no gakkou da!".
Toinen tuliainen oli hieno kuvakirja Suomesta japaniksi. Siellä oli kuvia Helsingistä, Lordista, poroista ja revontulista. Ymmärsin sieltä sen verran katakanoja että pystyin päättelemään mistä päin Suomea osa kuvista oli. Muuten japaninkielinen teksti vilisi kanjeja, ettei siitä vain kana-opilla saanut mitään selvää.
Juuri äsken itseasiassa viimeistelimme paperisodan. Kaikki muuttoilmoitukset ja kriisitapausten varalle tehtävät ilmoitukset on täytetty ja lähetetty. Huomenna hoidetaan viisumi, ja sitten on suurimmat stressinaiheuttajat tiessään.
Ensi keskiviikkona sitten viimeistä kertaa kouluun, sanotaan sayonarat luokkakavereille, sohville, punaisille kaapeille ja koko Lyseolle! Teitä tulee todella ikävä, varmasti. Pitäkäähän huoli itsestänne murmelit <3!
Shippai wa shirokujichuu kamisamatte inai?
kaikan wo musabotte jidarakutte gai
kaikan wo musabotte jidarakutte gai
Kata warai unlucky girl
kimi to naraba heavenly
tarenagashi no lion head
tarenagashi no lion head
Koko ni wa
Ai nante nai nanimo nai
koukai wa mugen naite tsumiage
shuuaku naru bonnou wo ai to yobereba kyouzame
kimi ga inai ai wa nai
koukai wa mugen naite tsumiage
shuuaku naru bonnou wo ai to yobereba kyouzame
kimi ga inai ai wa nai
MUCC - Zeroshiki
maanantai 21. helmikuuta 2011
Only 21 days to go~
Joo, tosiaan. Minullahan on nyt koeviikko, ja pitäisi lukee terveystietoa, mutta en vain voi olla ilmoittamatta maailmalle tästä asiasta: SAIN VIIMEINKIN ISÄNTÄPERHEEN!
Elikkäs, tulen (toivottavasti) viettämään kymmenen kuukautta Yokohamassa, Kanagawan prefektuurin pääkaupungissa. Asukasluvultaan Yokohama on heti Tokion jälkeen suurin Japanissa. Ja minähän en halunnut mihinkään suurkaupunkiin...
Kouluna toimii Kanagawa Sogo High School, joka on oletettavasti kunnan koulu, sillä ei nimessä ole mitään mikä viittaisi yksityiseen. Sinänsä jees, sinänsä ei. Mutta koulurakennus on kieltämättä hieno, eikä rautatieasemalta ole ollenkaan pitkä matka. Toivottavasti sitten kotoa ei ole kovin monen tunnin junamatka koululle. Koulun klubi tarjonta näyttää olevan suurimmaksi osaksi urheilua, mutta kendo olisi niiin jees!
Tosiaan, perheeseen kuuluu vanhemmat, jotka ovat luultavasti yksityisyrittäjiä (self-employed sanoo paperi), minulla on kaksi host-pikkusiskoa, ja isoäiti asuu samassa talossa. Asuinalueenihan osuu tosiaan koko Japanista sille 28 neliökilometrin alueelle, missä NEWSin Tegoshi Yuya on syntynyt. Omistan siis pakkomielteisesti fanaattisen kaverin (ei ihan), joka luultavasti tappaa minut omakätisesti jollen tuo tuliaisiksi Tesshiä...
Ja taisinko luvata teille kuvia tähän tekstiin? Sori, saatte odottaa amigurumeista kuvia vielä jonkun aikaa. Hehkuttelen vielä itsekseni isäntäperhettä, Yokohamaa, ja sitä että pitää kirjoittaa käsin kirje, sillä sähköpostia ei näkynyt. Tuleekohan minun loppu koeviikosta mittää, kun kiinnostaa vain tuo isäntäperhe. Mutta oikeesti kiva, että on host-sisaruksia, koska jos on yksityisyrittäjä perhe, niin vanhemmat taitavat olla aika kiireisiä. Eikä se mitään että ikäeroa on jonkun verran, minun on helppo taantua (tai kehittyä?) lapsen tasolle ^-^. Eikä 15 ja 13 vuotiaat nyt NIIN lapsia ole.
Jeps, en itse löytänyt koulunsivuilta koulupuvusta kuvaa, saati oppilasmääriä. Klubit ovat tosiaan urheilupainoitteisia: kendoa, kahta jalkapalloa, uintia, sulkapalloa, vaellusta. Mutta oli myös jousi- ja puhallinorkesterit, valokuvaus, suunnittelu yms yms. Että näillä tiedoilla uskon viihtyväni hyvin 10 kuukautta Japanissa.
Tämä päivitys oli tietenkin tärkein kaikista, huomaattehan? Mutta pakko nyt jollekin kertoa tästä, koska sisko lukittautui juuri huoneeseensa välttääkseen enää enimmät hehkutukset. Heh heh. Ja nyt tuo terveystiedon kirja mulkoilee ilkeästi. Voisin ehkä alkaa lukea. Ehkä. Kohta.
-yunikon
Elikkäs, tulen (toivottavasti) viettämään kymmenen kuukautta Yokohamassa, Kanagawan prefektuurin pääkaupungissa. Asukasluvultaan Yokohama on heti Tokion jälkeen suurin Japanissa. Ja minähän en halunnut mihinkään suurkaupunkiin...
Kouluna toimii Kanagawa Sogo High School, joka on oletettavasti kunnan koulu, sillä ei nimessä ole mitään mikä viittaisi yksityiseen. Sinänsä jees, sinänsä ei. Mutta koulurakennus on kieltämättä hieno, eikä rautatieasemalta ole ollenkaan pitkä matka. Toivottavasti sitten kotoa ei ole kovin monen tunnin junamatka koululle. Koulun klubi tarjonta näyttää olevan suurimmaksi osaksi urheilua, mutta kendo olisi niiin jees!
Tosiaan, perheeseen kuuluu vanhemmat, jotka ovat luultavasti yksityisyrittäjiä (self-employed sanoo paperi), minulla on kaksi host-pikkusiskoa, ja isoäiti asuu samassa talossa. Asuinalueenihan osuu tosiaan koko Japanista sille 28 neliökilometrin alueelle, missä NEWSin Tegoshi Yuya on syntynyt. Omistan siis pakkomielteisesti fanaattisen kaverin (ei ihan), joka luultavasti tappaa minut omakätisesti jollen tuo tuliaisiksi Tesshiä...
Ja taisinko luvata teille kuvia tähän tekstiin? Sori, saatte odottaa amigurumeista kuvia vielä jonkun aikaa. Hehkuttelen vielä itsekseni isäntäperhettä, Yokohamaa, ja sitä että pitää kirjoittaa käsin kirje, sillä sähköpostia ei näkynyt. Tuleekohan minun loppu koeviikosta mittää, kun kiinnostaa vain tuo isäntäperhe. Mutta oikeesti kiva, että on host-sisaruksia, koska jos on yksityisyrittäjä perhe, niin vanhemmat taitavat olla aika kiireisiä. Eikä se mitään että ikäeroa on jonkun verran, minun on helppo taantua (tai kehittyä?) lapsen tasolle ^-^. Eikä 15 ja 13 vuotiaat nyt NIIN lapsia ole.
Jeps, en itse löytänyt koulunsivuilta koulupuvusta kuvaa, saati oppilasmääriä. Klubit ovat tosiaan urheilupainoitteisia: kendoa, kahta jalkapalloa, uintia, sulkapalloa, vaellusta. Mutta oli myös jousi- ja puhallinorkesterit, valokuvaus, suunnittelu yms yms. Että näillä tiedoilla uskon viihtyväni hyvin 10 kuukautta Japanissa.
Tämä päivitys oli tietenkin tärkein kaikista, huomaattehan? Mutta pakko nyt jollekin kertoa tästä, koska sisko lukittautui juuri huoneeseensa välttääkseen enää enimmät hehkutukset. Heh heh. Ja nyt tuo terveystiedon kirja mulkoilee ilkeästi. Voisin ehkä alkaa lukea. Ehkä. Kohta.
-yunikon
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)