Kuten otsikosta voi päätellä: Lähtö siirtyi huhti-toukokuun vaihteeseen.
Torstaina oli YFUn toimistolla keskustelutilaisuus meille nuorille, pääsimme purkamaan tunteita ja keskustelemaan muiden tuntemuksista ja fiiliksistä. Meille kerrottiin mikä tilanne Japanissa nyt on, miksikä sen on mahdollista muuttua ja mitkä ovat pahimmat skenaariot. Olimme kuitenkin heti alkuun hyvin kärkkäitä kuulemaan peruuntuisiko vuotemme; ei. Onneksi. Mutta siirtyisi, ja lyhentyisi. Lähtömme on tosiaan näillä näkymin huhti-toukokuun vaihteessa, ja ohjelman pidentymistä tammikuusta eteenpäin YFU keskusteli perjantaina kansainvälisessä puhelin konferenssissä. Yleensä Japani on kuulemma ollut tästä pidentämisestä hyvin tarkka, mutta nyt ohjelma tulisi olemaan vain 8,5kk pitkä, joten halusimme ehdottomasti että he edes kysyisivät. Todella harmittaa sakuran näkemättä jääminen, mutta voihan sinne matkusta sitten myöhemmin.
Lähinnä tässä omia fiiliksiä olen tutkaillut. Mikään ei huvita, kouluun en halua mennä, harrastuksiin en halua palata... Kotonammekin on remonttia hidastettu, koska isäni toivoi että pääsisin sen alta pois. Nyt huono sisäilma alkaa vaikuttaa myös minunkin nenääni, enkä meinaa saada nukuttua sen takia.
Myös ärysttää ja surettaa kun hyvä ystäväni ei pääsekään Japaniin. AFS perui hänen koko vuotensa siellä. Hän oli suunnitellut tätä matkaa jo pitkään ja haaveillut siitä pidempään kuin minä.
Ja nyt siihen mikä minua ärsyttää eniten: se, että minun myöhästyneet viisi viikkoa ärsyttää ja harmittaa minua enemmän kuin kaverini kokonaan peruuntunut matka. Ja minua kun on sanottu empaattiseksi...
Tästä tuli tämmöinen lyhyt-pitkä-päivitys, kaikkea muuta kuin tärkeä, mutta halusin vain kertoa teille matkan siirtymisestä. Voimia Irina <3!!
Vaihto-oppilasvuoteni Japanin Yokohamassa.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Earthquake!
Huomenna olisi pitänyt lähteä Japaniin... Mutta miten kävi?
Lauantaiaamuna heräsi hermostuksissa ajatukseen: ylihuomenna! Koko aamupäivä sitä sitten kierreltiin kaupungilla viime hetken ostoksia tehden, ja kun mitään ei meinannut löytyä alkoi stressata yhä enemmän. Kun kauppoja oli kierretty useampi tunti sai isäni soiton YFUlta, että lähtöpäivää on siirretty. Päätös oli Japanin YFUn, että vaikka Tokio on lähes normaalissa tilassa ja sopeuttamisleirin paikkakin oli säilynyt ehjänä, on Naritan kenttä vielä kiinni ja lopulta YFU oli päättänyt ettei halua meitä oppilaita sinne vielä. Odottavat kriisin hellittämistä.
Lähtö siirtyy siis aikasintaan keskiviikoksi ja myöhäisimpään loppuviikoksi, että tämän viikon puolella päästään toivottavasti lähtemään. Entien tässä jännittää itseä tuo ydinvoimala. Tokiohan on rakennettu kestämään voimakkaita järistyksiä, ja suurta Tokion järistystä on odotettu jo 30 vuotta. Tässä nyt toivotaan ja rukoillaan että viranomaiset saavat ydinreaktorit jäähdytettyä merivedellä, ja että me päästäisiin jo keskiviikkona matkaan.
Heti tunti perjantain järistyksen jälkeen oli isäntäperheeltä tullut sähköposti että he kaikki ovat kunnossa ja talokin oli säilynyt ehjänä. Host-äiti selvensi ettei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Japanissahan on maanjäristyksiä eniten maailmassa, tuon sijaitessa kolmen mannerlaatan liittymäkohdassa, mutta perjantain järistys oli voimakkain 140 vuoteen milloin järistyksiä on alettu mitata.
Mutta kuullessani lähtöpäivän siirtymisestä stressi helpotti samantien. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää niin kiire ja saattoi hengähtää ostosten lomassa. Helpotusta kesti monta tuntia, ennen kuin iski pettymys. Itse olin niin valmiina lähtemään jo maanantaina, nousemaan seitsemältä, pakkaamaan käsimatkatavarat ja elektroniikka mukaan, kymmeneltä tienpäälle ja sitten neljän tunnin matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mutta ei, nyt sitä luetaan katastrofi uutisia netistä ja yritetään pysyä positiivisina lähdön suhteen. Kaverit yrittävät pelotella että uskaltaako sinne enää mennä, mutta pakko se on kun on lokakuusta asti tätä odotettu.
Nyt vain odotellaan vielä päivä, sillä YFU lupasi antaa lisätietoa lähdöstä maanantaina. Nyt pidetään peukut pystyssä keskiviikon suhteen, jos päästäisiin silloin matkaan!
Lauantaiaamuna heräsi hermostuksissa ajatukseen: ylihuomenna! Koko aamupäivä sitä sitten kierreltiin kaupungilla viime hetken ostoksia tehden, ja kun mitään ei meinannut löytyä alkoi stressata yhä enemmän. Kun kauppoja oli kierretty useampi tunti sai isäni soiton YFUlta, että lähtöpäivää on siirretty. Päätös oli Japanin YFUn, että vaikka Tokio on lähes normaalissa tilassa ja sopeuttamisleirin paikkakin oli säilynyt ehjänä, on Naritan kenttä vielä kiinni ja lopulta YFU oli päättänyt ettei halua meitä oppilaita sinne vielä. Odottavat kriisin hellittämistä.
Lähtö siirtyy siis aikasintaan keskiviikoksi ja myöhäisimpään loppuviikoksi, että tämän viikon puolella päästään toivottavasti lähtemään. Entien tässä jännittää itseä tuo ydinvoimala. Tokiohan on rakennettu kestämään voimakkaita järistyksiä, ja suurta Tokion järistystä on odotettu jo 30 vuotta. Tässä nyt toivotaan ja rukoillaan että viranomaiset saavat ydinreaktorit jäähdytettyä merivedellä, ja että me päästäisiin jo keskiviikkona matkaan.
Heti tunti perjantain järistyksen jälkeen oli isäntäperheeltä tullut sähköposti että he kaikki ovat kunnossa ja talokin oli säilynyt ehjänä. Host-äiti selvensi ettei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Japanissahan on maanjäristyksiä eniten maailmassa, tuon sijaitessa kolmen mannerlaatan liittymäkohdassa, mutta perjantain järistys oli voimakkain 140 vuoteen milloin järistyksiä on alettu mitata.
Mutta kuullessani lähtöpäivän siirtymisestä stressi helpotti samantien. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää niin kiire ja saattoi hengähtää ostosten lomassa. Helpotusta kesti monta tuntia, ennen kuin iski pettymys. Itse olin niin valmiina lähtemään jo maanantaina, nousemaan seitsemältä, pakkaamaan käsimatkatavarat ja elektroniikka mukaan, kymmeneltä tienpäälle ja sitten neljän tunnin matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mutta ei, nyt sitä luetaan katastrofi uutisia netistä ja yritetään pysyä positiivisina lähdön suhteen. Kaverit yrittävät pelotella että uskaltaako sinne enää mennä, mutta pakko se on kun on lokakuusta asti tätä odotettu.
Nyt vain odotellaan vielä päivä, sillä YFU lupasi antaa lisätietoa lähdöstä maanantaina. Nyt pidetään peukut pystyssä keskiviikon suhteen, jos päästäisiin silloin matkaan!
torstai 3. maaliskuuta 2011
I peek around the corner, and what do I see?
Heti ensimmäiseksi, hyvät ihmiset: 11 päivää Japaniin lähtöön!
Eilen oli taas niitä päiviä kun väsytti liikaa riehuttuani koko päivän ulkona, ja sitten illalla stressi ja jännitys puhkesi hillittömänä tunteen purkuna. Ahdisti ja itketti ja tuntui että olen täysin järjiltäni kun lähden Japaniin. Iltaa valaisi kuitenkin uusi sähköposti host-perheeltä, liitteenä hassu kuva siskoista ja symppis fiilis. Host-äiti kysäsi lempiväriäni ostaakseen minulle päiväpeitteen huoneeseeni, ja pahoitteli vielä ettei huone ole iso, kuten Suomessa. Hassu sinänsä, sillä sain myös kuvan heidän talostaan, ja se on todella kaunis ja iso rakennus! Host-äiti oli myös ylpeä puutarhassaan kukkivasta persikkapuusta ja kertoi että sakurat kukkivat maaliskuun lopulla Yokohamassa. Voitte olla varma että niistä tulee kuvia ^-^
Tänään tuli YFU:lta viimeisin valmennuskirje ja ohjeet viisumin hakemiseen. Huomiseksi tulikin sitten äkkilähtö Helsinkiin lähetystöön ja sitten vieraillaan parit Etelä-Suomen sukulaiset. Lähtö kello kuusi aamulla... Nukkukaa kun vielä voitte, ihmiset!
Enää on viimeiset ennen-lähtöä-valmistelut tekemättä. Matkalaukku on rahdattu yläkertaan, osa tuliaisista hankittu, mukaan otettavat tavarat mietitty. Enää pakkaaminen, viisumi ja loput tuliaiset. Iltaisin huomaa kuinka paljon lähtöä tulee ajateltua, kun ei saa nukuttuakaan. Ainoita päässä pyöriviä asioita ovat Japani, isäntäperhe, Yokohama ja kulttuurishokki. Väkisin yrittää usuttaa ajatuksensa muualle, mutta aina ne palaavat edellä mainittuihin. Kun viimein nukahdat kello puoli kolme, näet unta kauhuskenaarioista jotka kuvaavat epäonnistumista Japanilaisessa koulussa, riitoja host-perheen kanssa ja metron suistumista raiteilta. Aamulla sitä herää väsyneenä ja uupuneena ja päivällä ahdistaa yhä enemmän, kun stressi vaikuttaa vahvemmin univajeen aikana. Noidankehä. Josta pääsee irti vain nukkumalla.
Ainiin! Ja tänään käytiin tosiaan ettimässä läppäriä ja vähän tuliaisia perheelle. Läppäristä nyt löyty pari vahvaa ehdokasta, mut päädyttiin sit ottaa vaan nippu paperia jokasesta kotiin mukaan ja vertaillaan sitten tässä joku päivä.
Tuliaisiksi löytyi tosi kiva kirja Jyväskylästä, englanniksi ja suomeksi kirjoitettu. Host-äiti voi sitten kääntää muulle perheelle japaniksi. Minäkin yritän. Voin osoittaa Lyseon kuvaa ja sanoa ylpeänä: "Kore wa watashi no gakkou da!".
Toinen tuliainen oli hieno kuvakirja Suomesta japaniksi. Siellä oli kuvia Helsingistä, Lordista, poroista ja revontulista. Ymmärsin sieltä sen verran katakanoja että pystyin päättelemään mistä päin Suomea osa kuvista oli. Muuten japaninkielinen teksti vilisi kanjeja, ettei siitä vain kana-opilla saanut mitään selvää.
Juuri äsken itseasiassa viimeistelimme paperisodan. Kaikki muuttoilmoitukset ja kriisitapausten varalle tehtävät ilmoitukset on täytetty ja lähetetty. Huomenna hoidetaan viisumi, ja sitten on suurimmat stressinaiheuttajat tiessään.
Ensi keskiviikkona sitten viimeistä kertaa kouluun, sanotaan sayonarat luokkakavereille, sohville, punaisille kaapeille ja koko Lyseolle! Teitä tulee todella ikävä, varmasti. Pitäkäähän huoli itsestänne murmelit <3!
Eilen oli taas niitä päiviä kun väsytti liikaa riehuttuani koko päivän ulkona, ja sitten illalla stressi ja jännitys puhkesi hillittömänä tunteen purkuna. Ahdisti ja itketti ja tuntui että olen täysin järjiltäni kun lähden Japaniin. Iltaa valaisi kuitenkin uusi sähköposti host-perheeltä, liitteenä hassu kuva siskoista ja symppis fiilis. Host-äiti kysäsi lempiväriäni ostaakseen minulle päiväpeitteen huoneeseeni, ja pahoitteli vielä ettei huone ole iso, kuten Suomessa. Hassu sinänsä, sillä sain myös kuvan heidän talostaan, ja se on todella kaunis ja iso rakennus! Host-äiti oli myös ylpeä puutarhassaan kukkivasta persikkapuusta ja kertoi että sakurat kukkivat maaliskuun lopulla Yokohamassa. Voitte olla varma että niistä tulee kuvia ^-^
Tänään tuli YFU:lta viimeisin valmennuskirje ja ohjeet viisumin hakemiseen. Huomiseksi tulikin sitten äkkilähtö Helsinkiin lähetystöön ja sitten vieraillaan parit Etelä-Suomen sukulaiset. Lähtö kello kuusi aamulla... Nukkukaa kun vielä voitte, ihmiset!
Enää on viimeiset ennen-lähtöä-valmistelut tekemättä. Matkalaukku on rahdattu yläkertaan, osa tuliaisista hankittu, mukaan otettavat tavarat mietitty. Enää pakkaaminen, viisumi ja loput tuliaiset. Iltaisin huomaa kuinka paljon lähtöä tulee ajateltua, kun ei saa nukuttuakaan. Ainoita päässä pyöriviä asioita ovat Japani, isäntäperhe, Yokohama ja kulttuurishokki. Väkisin yrittää usuttaa ajatuksensa muualle, mutta aina ne palaavat edellä mainittuihin. Kun viimein nukahdat kello puoli kolme, näet unta kauhuskenaarioista jotka kuvaavat epäonnistumista Japanilaisessa koulussa, riitoja host-perheen kanssa ja metron suistumista raiteilta. Aamulla sitä herää väsyneenä ja uupuneena ja päivällä ahdistaa yhä enemmän, kun stressi vaikuttaa vahvemmin univajeen aikana. Noidankehä. Josta pääsee irti vain nukkumalla.
Ainiin! Ja tänään käytiin tosiaan ettimässä läppäriä ja vähän tuliaisia perheelle. Läppäristä nyt löyty pari vahvaa ehdokasta, mut päädyttiin sit ottaa vaan nippu paperia jokasesta kotiin mukaan ja vertaillaan sitten tässä joku päivä.
Tuliaisiksi löytyi tosi kiva kirja Jyväskylästä, englanniksi ja suomeksi kirjoitettu. Host-äiti voi sitten kääntää muulle perheelle japaniksi. Minäkin yritän. Voin osoittaa Lyseon kuvaa ja sanoa ylpeänä: "Kore wa watashi no gakkou da!".
Toinen tuliainen oli hieno kuvakirja Suomesta japaniksi. Siellä oli kuvia Helsingistä, Lordista, poroista ja revontulista. Ymmärsin sieltä sen verran katakanoja että pystyin päättelemään mistä päin Suomea osa kuvista oli. Muuten japaninkielinen teksti vilisi kanjeja, ettei siitä vain kana-opilla saanut mitään selvää.
Juuri äsken itseasiassa viimeistelimme paperisodan. Kaikki muuttoilmoitukset ja kriisitapausten varalle tehtävät ilmoitukset on täytetty ja lähetetty. Huomenna hoidetaan viisumi, ja sitten on suurimmat stressinaiheuttajat tiessään.
Ensi keskiviikkona sitten viimeistä kertaa kouluun, sanotaan sayonarat luokkakavereille, sohville, punaisille kaapeille ja koko Lyseolle! Teitä tulee todella ikävä, varmasti. Pitäkäähän huoli itsestänne murmelit <3!
Shippai wa shirokujichuu kamisamatte inai?
kaikan wo musabotte jidarakutte gai
kaikan wo musabotte jidarakutte gai
Kata warai unlucky girl
kimi to naraba heavenly
tarenagashi no lion head
tarenagashi no lion head
Koko ni wa
Ai nante nai nanimo nai
koukai wa mugen naite tsumiage
shuuaku naru bonnou wo ai to yobereba kyouzame
kimi ga inai ai wa nai
koukai wa mugen naite tsumiage
shuuaku naru bonnou wo ai to yobereba kyouzame
kimi ga inai ai wa nai
MUCC - Zeroshiki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)