My ticket outta loserville..!

Haha... Otsikkoa ei voi selittää millään muulla kun tän päivän failure karaokella. Minä, Michiko, Andrew ja Love (amerikkalainen ja ruotsalainen vaihtarit) käytiin ensin viereisen lukion bunkasaissa ja sieltä jatkettiin kolmen tunnin kailottamisen jälkeen Yokohamaan ostoksille. Siinä tämä päivä tiivistettynä :) Oli huippua!

Siinä vielä otsikon biisi. Feilasin, koska en muistanu yhtään miten ko. laulu meni, mutta hauskaa oli XDD.

Sitten vanhempiin kuulumisiin:
Lupasin juttua DisneySeasta, mutta olen nyt sen verran laiska etten kuvia jaksa lisätä XDD sori. Voin sanoa että oli huippua viettää 12h Diseny maailmassa! Ja sen jälkeen on ollu nuoremman pikkusiskonki kaa paremmat välit yms. Vuoristoradassa kävin ekaa kertaa n. seitsemään vuoteen. Se adrenaliinin määrä ekan rundin jälkeen oli jotain hienoo! Paras oli kuitenkin "Lost Island" vuoristorata, jossa mentiin ns. "single rider"eina, eli päästiin koko jonon ohi koska meille ei ollu väliä mentiinkö istumaan jonku tuntemattoman viereen. No, itse päädyin sitten viimeiseen penkkiin pienen, ehkä kahdeksanvuotiaan tytön kanssa. Ensimmäisen alamäen tullessa vastaan aloin tietenkin kiljua, kuten vuoristorataan kuului... ainakin kaikkialla muualla kuin Japanissa. Edessä istuva mieshenkilö alko nauraa mulle :DD Mutta oli hieno kokemus se 360 asteen kurvikin, varsinki kun se tuli ihan puun takaa...
Pelottavasta vapaa pudotuksesta en sano mitään. Kokemus oli hirvittävä.

Eilen kävin myös Asakusassa hostäidin kanssa, tarkotuksena tavata kouluretkellä oleva suomikaveri Hokkaidolta. Oli tosi ihana häntäkin nähdä pitkästä aikaa. Istuttiin siellä hotellin kolmannessa kerroksessa tuoleilla, kun hänen retkikaverinsa ravasivat siinä edestakaisin laatikkojensa kanssa. Saimme monia oudoksuvia ja ihailevia katseita osaksemme.

Mutta, tätä päivitystä en aio keskittää kuulumisiin ja päiväaikatauluihini. Tämän ajattelin keskittää kulttuurin pintaa syvempään luotaukseen, lähinnä omiin huomioihini ^^.
Kun tuossa sisko kavereineen riehuu seinän toisella puolella, niin alotanpa tästä ikä-kypsyys kynnyksestä. Vuotta nuoremmat tuntuvat olevan huomattavasti lapsellisempia kuin -95 syntyneet Suomessa. Koulussakaan en jaksa hengata omien luokkalaisteni kanssa, vaan suurin osa kavereistani ovat vuotta vanhempia. Mutta toisinaan -95 osaavat käyttäytyä fiksummin kun heidän ikäisensä Suomessa. Esimerkiksi se kuinka vanhempia kunnioitetaan, kuinka vieraita kunnioitetaan, kuinka toisen kotia kunnioitetaan. Koska yksinkertaisesti se olisi häpeällistä jos et niin tekisi, jotain mistä Suomalaisetkin voisivat ottaa mallia.
Mutta tuo kunnioituskysymys on kanssa yksi mikä on vaivannut omaa elämääni täällä. Opettajille ja vanhemmille ihmisillehän pitäisi puhua kohteliasta japania, mutta se on vain niin hankalaa, kun tämä ylempi henkilö puhuu sinulle ei-kohteliasta, niin vaihto-oppilaana sitä lipsahtaa väkisin puhumaan tuttavallisesti. Myöskin itseä ärsyttää se tasa-arvokynnys kaikessa. Täällä sinun pitää tietää oma paikkasi ja ketkä ovat yläpuolellasi ja ketkä alapuolellasi.

Kerroin aikasemmin myös päivistäni päiväkodissa... Sieltä asti lapsille opetettiin se sukupuolten välinen kuilu, ja se kuinka miehet ovat ylempiarvoisia. Ensinnäkin, tytöille ja pojille oli omat jononsa, ja ovi aukoista yms, pojat menivät aina ensin. Poikien nimilista luettiin aina ensin. Pojille ja tytöille oli lukutuokiossa omat matot millä istua. Tämä sukupuolijaottelu näkyy myös koulussa. Kun ennen luokanvalvojan tuntia pitäisi siivota, niin pojat yleensä vain istuskelevat ja juttelevat, tyttöjen kulkiessa moppien kanssa käytäviä läpi.

Ettei tästä päivityksestä veny ihan loputtoman pitkää; tähän loppuun vielä yksi ihmettelyn aihe. Olen jo pitkään miettinyt, onko Japanissa liikennesääntöjä ollenkaan? Okei, vaistomaisesti näen vasemmanpuoleisen liikenteen hämmentäväksi, mutta esimerkiksi risteysten etuajo-oikeudet tuntuvat menevän enemmänkin kohteliaisuuden kuin sääntöjen mukaan. Okei, suoraan ajavat menevät ensin, mutta jos on useampi kääntyjä, niin se kumpi on kohteliaampi väistää... vai? Kotikulmilla kadut ovat liian kapeita uusille tila-autoille, ja esimerkiksi jos toinen auto seisoo risteyksen edessä, suunnassa johon toinen auto on kääntymässä, niin autot eivät mahdu vierekkäin, vaan odottavan pitää yleensä peruuttaa antaakseen toiselle tilaa kääntyä.

Että semmosta mietittävää täksi päiväksi. Loppuun vielä tarpeeton kuvaspämmi! ^^ Nauttikaa!

 The Toer of Terror - Disney Sea - Se vapaapudotus mistä en suostunut puhumaan...

 Shibuya iltahämärissä.

 Toisen Ikebana-tunnin satoa.

 Pandatyttö Uenon eläintarhasta.

Asakusan temppelin portti ja paperilyhdyt.

 Asakusan temppelialueelta.

Asakusasta harvinaisen symppis ravintolan ulkosivu.

There is a fine fine line...

Jälleen päivityksestä vierähtänyt se kolme viikkoa, joten ehkä olisi taas aika kirjotella?

Kouluretki Kiotoon ja Naraan oli upea! Temppelit olivat todella kauniita, kuten kaikki maisemat jokaiselta vuorelta jolle kiivettiin. Ensimmäisenä päivänä mentiin Shinkansenilla Kiotoon, ja Kioton asemalta junalla Naraan. Asemalta kävelimme kuumassa säässä eräälle Keisarin vastaanottohallin tapaiselle paikalle. Siellä saimme ihan yksityiskierroksen museossa ja pääsimme tuossa hallissakin käymään. Tämä museon esittelijä kysyikin sitten lopulta että mistä olen kotoisin, ja kävi ilmi että hänkin (n. 70 vuotias mies) oli käynyt Suomessa ja tykkäsi siitä kovasti. Sibelius oli kuulemma suosikki säveltäjä.
Jo nyt väsyneinä, kävelimme takaisin asemalle, otimme junan Naran keskustaan ja kävellen kävimme katsomassa isoa Buddha-patsasta peurojen kansoittamalla alueella. Kaikkien jalkoja särki kun käveltiin sitten vielä hotellille pari kilometriä. Hotellissa vietimme yhden yön, ja se oli länsimaalaistyylinen (tosin tämän vaihto-oppilaan kantapäät roikku sängynpäädyn ulkopuolella...). Illallinenkin oli katettu länsimaalaiseen tapaan, mukaanlukien kolme paria veitsiä ja haarukoita... Eihän nämä raukat japanilaiset osaa länsimaalaisia pöytätapoja... He keksivätkin että hei, Annikahan osaa nää! ja katto sit multa neuvoa joka kohdassa. Mietin että pitäiskö tehdä tahallaan joku etikettivirhe, jonka kaikki sitten olis toistanut perässä :DD Mutta en sitten viittinyt olla niin ilkeä. Myöskin japanilaiset ovat tottuneet käyttämään puikkoja vain toisessa kädessään, joten sekä veitsellä ja haarukalla syöminen oli heille täysin mahdotonta. Ainakin itsellä oli hupaisa ilta :DD
Aamulla heräsimme seitsemältä aamupalalle, ja yhdeksältä olimme oman ryhmämme kanssa liikkeellä. Meitä oli yhteensä viisi. Kävimme eräässä temppelissä ja sitten otimme bussin Naran asemalle, mistä otimme junan eteenpäin. Ensin kävimme Ujissa, Hikaru no Genji -tarinan kaupungissa sekä Byodoin temppelissä. Temppelihän on kuuluisa siitä että sen kuva on 10 jenin kolikon kääntöpuolella. Oli kyllä näkemisen arvoinen, vaikkei "Feeniks saliin" sisälle päässytkään. Temppelin ohessa oli myös museo.

Byodoin temppelistä takaisin asemalle ja juna Inariin (kyllä, hassua että Japanissakin on sen niminen paikka). Jälleen kävelyä, tällä kertaa suuntana Fushimin temppeli. Tämä temppelihän on kuulu tuhannesta punaisesta portista, jotka näyttävät reittiä vuoren päälle ja takaisin. Näitä portteja oli siis vierivieressä, ja vaikka satoi, niin niiden alla kävellessä tuskin kastui. Ideanahan oli kävellä jokin reiteistä eikä taakseen saanut katsoa, sillä se merkitsi sitä ettet voi päästää menneisyydestäsi irti.
Me päätimme olla ahkeria ja kävellä koko pitkän reitin n. 200 metriä korkean vuoren päälle. Siinä vaiheessa kun ylöspäin kulkevia portaita oli ollut jo pari kilometriä, alkoi jalkoja todella särkeä. Koko kapuamisessahan meni sitten reilu kolme tuntia, mutta sen jälkeen olo oli kuin voittajalla!

Tällaista siis. Temppeleissä on myös yleistä ns. puiset toivomuslaatat. Ostat puisen laatan, jonka toisella puolella on yleensä joku kaunis kuva, ja kirjoitat toiselle puolelle toivomuksesi, ja jätät sen temppelialueelle ja toiveesi käy toteen. Löysin yhden suomeksi kirjoitetun myös :)) Nimenomaan tästä Fushimin temppelistä, ketun mallisen. Inarihan on todella Japanin mytologiassa hedelmällisyyden, riisin, maatalouden, kettujen, teollisuuden ja maallisen menestyksen jumalatar. Inarin lähettiläitä ovat lumivalkoiset ketut, kitsunet. Näitä Kitsuneita sitten oli patsaina joka puolella Fushimin temppeliä ja Inaria.

Tässä yksi esimerkki...

Inarista jälleen junaan ja Kiotoon. Tämän vuorikiipeilymme takiahan myöhästyimme sitten yhteisestä kokoontumisesta hotellilla, mutta opettaja ei onneksi ollut vihainen. Tämä hotelli olikin sitten perinteisempi japanilainen, eli temppeli. Huoneet olivat tatamipäällysteisiä, sängyt olivat ohut futoni tatamilla, jotka siis sijattiin ja pedattiin itse. Vessaa huoneessa ei ollut, vaan se oli yhteinen hiukan kauempana käytävällä. Tuli myös koettua tämä japanilainen yhteissuihku, joka muistuttaa paljon suomen saunaa. Ensin suihkutettiin ja pestiin ja kun oli kaikki saippuat huuhdottu pois ja pitkät hiukset sidottu kiinni, mentiin altaaseen. Siellä lilluttiin joku viisi minuuttia minkä jälkeen pukuhuoneeseen kuivattelemaan. Ruoka oli tässä temppelihotellissa aivan taivaallista! Mm. tempuraa ja toisena iltana sitten sukiyakia <3 Nam.

Lauantai sitten kuljeskeltiin Kiotoa ympäri. Mm. Kyomizun temppeli rakkauskivineen. Täytyy myöntää että tämä Kyomizun temppeli oli ehkä kaunein kaikista missä kävimme. Mutta oli temppelillä surullinenkin puolensa. Se oli sijoitettu vuorenrinteelle, jolloin kaiteen yli oli parinkymmenen metrin suora pudotus maahan. Moni oli kuulemma tehnyt itsemurhan hyppäämällä kyseisen kaiteen yli. Ja paikka mihin he sitten putosivat kasvoi kauniita, punaisia kukkia, ja kaverini kertoi että uskomuksen mukaan ne kukat kasvavat kuolleille.

Tuommoisia kukkia ja kaunis perhonen.

Launtaina kävelimme yhteensä useita kymmeniä kilometrejä, ja ryhmäläisteni toilailu karttojen ja bussien kanssa aiheutti sen, että lopulta kävelimme n. 40min takaisin hotellille.

Tosiaan, nukkuminen temppelihotellissahan vaati sen, että olimme ennen kuutta ylhäällä ja kello kuudelta piti olla istumassa toisessa temppelirakennuksessa. Polvi-istunnassa kärvisteltiin noin 45 minuuttia kumpanakin aamuna ja kuunneltiin munkkien laulua.

Sunnuntaina teimme vaelluksen läheiselle vuorelle ja 88 pienelle temppelille rakennettuna sen polun varrelle. Kävimme myös Kinkakujin temppelissä, eli kullatussa temppelissä. Tämän jälkeen palasimme Kioton asemalle, teimme viimeiset ostokset ja jäimme sitten odottamaan muita ryhmiä saapuviksi.

Kun pääsin kotiin olin hurjan väsynyt, onneksi maanantai, tiistai ja keskiviikko olivat vielä lomaa.

Nyt on sitten taas totuttu normaaliin koulurytmiin ja tutustuimpa niihin uusiin vaihto-oppilaisiinkin. Myös viime maanantaina kävimme Disney Seassa, mutta koska tämä päivitys nyt vähän venähti, niin kerron siitä sit ens kerralla, jooko? :DD

Sitä odotellessa...