Kärsimättömät tätsyt asialla...

Tää päivitys on taas omistettu kärsimättömille tätsyille, jotka spämmää mun feispuukin seinälle blogipäivityksistä. Miten mä muistaisinkaan päivitellä tätä ilman teitä <3. :DD Ja sitten itse päivitykseen.

Jep jep, edellisen kirjoituksen jälkeen olen harrastanut Ikebanaa, shoppailua, tanssinut ihan liikaa, selvinnyt yli bunkasain ja viimein huomenna matkalla kohti Kiotoa!
Ikebana tunnilla oli vain minä ja host-tätini joka minut sinne värväsi mukaan. Kukka-asettelu oli yllättävän helppoa, vain kolmen ekan risun pituudet ja kallistuskulmat piti muistaa, ja kaikki muu oli sitten luovaa estetiikkaa. Selailtuani paria Ikebana kirjaa tuli melkein huono-olo, koska miten mikään voi yksinkertaisesti olla niin täydellisen esteettinen? Niissä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään virhettä... Oma risuinen asetelmani oli omaan silmään aivan kamala, mutta kun sensei sitten vähän nykäisi pois ylimääräisiä lehtiä ja kallisti jotakin oksaa vähän vasemmalle, oli se sitten huomattavasti parempi. Ja senseiltä sekä tädiltä kuultiin niin paljon ylistystä siitä ensimmäisestä asetelmasta, etten ymmärrä mikä siinä oli niin ihmeellistä? Mutta kivaa oli :D Ihanan hiljaista ja rauhallista. Vain tökkiä kasveja siihen piikki alustaan ja aina välillä vähän vilkaista minkälainen siitä tulee. Pitää kokeilla uudelleen!
Sitten päästyämme takaisin Yokohaman asemalle, täti vei minut viekkaasti shoppailemaan. Ensin hän vain viattomasti kysyi, että haittaako jos hän käy tuon ostoskeskuksen puolella hetkisen, ja yhtäkkiä tajusin itse olevani vaateostosten uhri... No, mukaan tarttui ainakin yksi Ressu -paita jossa lukee: "Happiness is being tickled under the chin!" Ja niinhän se on ;)

Sunnuntaina lähdimme neljän kaverini kanssa kohti amerikkalaista armeijan tukikohtaa, jossa pidettiin jokavuotuiset musiikkifestivaalit. Me olimme siellä vain toisena päivänä iltakuudesta yhdeksään, musiikki oli suoraansanottuna huonoa, mutta meininki mahtava! Oli aivan hurjan kivaa, ja varmasti yksi parhaista päivistäni täällä Japanissa!

Kotiin päästyäni kello oli jo yksitoista illalla, eikä Mama ollut kovin iloinen, mutta se oli sen arvoista :D!

Seuraava viikko oli sitten pelkkää tanssiharkkaa joka päivä. Kello kahdeksan koululle ja kuuden maissa kotiin. Joinakin päivinä olin niin väsynyt, että kotiin päästyäni kaaduin sängylle ja nukahdin saman tien, ja heräsin kun minut kutsuttiin päivälliselle. Alkoi itseäkin hiukan stressaamaan torstaina, sillä viimeiset (ja vaikeimmat) osat koreografiasta oli vielä opeteltavana ja esitys olisi sitten jo lauantaina. Mutta kaikesta hätäilystä huolimatta, ehdimme hyvin.
Itse esityksen feilasin täysin, koska jännitti niin hurjasti etten osannut kuunnella musiikkia, vaan menin heti alusta asti huomattavasti muita edellä. Onneksi sekin asia korjaantui sitten koreografian edetessä, mutta vähän nolottaa edelleen. Kuitenkin yleisö oli tosi kannustava ja hauskaa oli!

Tuossa juutupe versio tanssista. Kyllä te minut sieltä naamion ja meikin takaa tunnistatte :DD.

Kokonaisuudessaan bunkasai (=kulttuurifestivaali) oli aivan hurjan kiva! Itse en kuulunut mihinkään muuhun kuin tanssiryhmään, mutta suurin osa kavereistani oli töissä Tapiocana kojulla, joten siinä sitten auttelin oman osani työmäärästä, vaikken virallisesti ryhmään kuulunutkaan. Sain myös hurjasti uusia ystäviä, kun uudet kasvot uskalsivat tulla juttelemaan tanssiesityksen jälkeen, ja kun hengasin siinä tapioca kojun vierellä, niin jonottavatkin uskaltautuivat jutskaamaan. Myös eräs puolituttu poika tuli syöttämään minulle takoyakia :DD hyvää oli, vaikka erä oli ns. "pilalle mennyt", joita ei siis myyntiin voinut laittaa.
Tosiaan, myös huomasi kuinka tosissaan japanilaiset olivat tämänkin kanssa. Bändit olivat harjoitelleet ahkerasti ja kaikki soittivat ilman nuotteja, oli aivan upeita tanssiesityksiä, laulua, näyttelemistä, jousiammuntaa, kirpparia, kasvomaalausta... etc etc. Voitte vain kuvitella mitä kymmenkerroksisen rakennuksen luokkahuoneisiin ja pihamaalle saa värkättyä . . . Yllätyksenä oli myös koulun uimajoukkueen poikien tekemä tanssiesitys. 14 jätkää olivat valmistelleet itse pitkän tanssin, ja esittivät sen pelkissä shortseissa. Kun avausseremoniassa menivät lavan valot päälle ja tanssijat paljastettiin, oli koko katsomon ilme "O.O", mutta hienosti pojat tanssivat :DD-

Sunnuntaina minulla oli vielä vähemmän tekemistä, joten hengasin ESS (english speaking society) pisteellä, ja jutskasin ihmisten kanssa englantia.  Koulussa oli myös kolme ruotsalaista poikaa käymässä, joista yksi tulee kouluumme vaihto-oppilaaksi. Heidän kanssaan sitten jutskasin aika paljon, ja yllätyksekseni ymmärsin lähes kaiken mitä he ruotsiksi puhuivat keskenään. Mikä taas yllätti heidätkin.
Kaiken lisäksi bunkasaissa oli loistava Vocaloid cosplay ja esitys, epäilen kyllä että puvut oli tehty itse, mikä laskee pisteitä, mutta muuten oli hieno peruukkeja myöten. Oli myös upea perinteinen japanilainen tanssiesitys rumpuineen ja huiluineen, itse olin aivan mykistynyt.
Bunkasain loppuseremoniassa sitten oli taas musiikkiesityksiä, vähän hanabia, palkintojen jakoa yms. puheita. Lopulta päästiin kotiin uupuneina, mutta onnellisina jälleen yhdestä kokemuksesta rikkaampina ^^.

Seuraava aamu taas valkeni bunkasain siivouksen merkeissä. Siinä sitä ravattiin rappusia edes takaisin, joskus ilman taakkaa, joskus taakan kanssa. Ja kahden kerroksen väli siis ei ole mikään lyhyt väli, vaan monta kymmentä askelmaa. Kanna sitten painavaa, hankalasti kannettavaa pulpettia pihalta seiska kerrokseen ilman hengähdystaukoja. Sitten takaisin ulos, ja kutos kerrokseen levähtämään. Hissit olivat tosiaan toisessa käytössä, joten oppilaat saivat vähän treenailla reisilihaksiaan.
Tiistaina taas oli sunnuntain koulupäivän hyvitysloma, joten iltaisen japanintunnin lisäksi en tehnyt yhtään mitään. Mikä oli ihan virkistävää aina välillä. Hiukan pakkailin huomisen Kioto-Nara reissua varten ja tänään sitten viimeistelin laukun karkkiostoksin ja uudella hammasharjalla. Huomenna pitäisi olla sitten 7.00 asemalla valmiina laukkuineen päivineen...  ちょっと はやい だ ね！
Mutta sitten neljä seuraavaa päivää olenkin reissussa, ja jatkan mukavasti ma-ti-ke lomalla. Torstaina sitten alkaa taas normaali koulu sitten kesäloman alun jälkeen :DD Mutta tosiaan kouluun tulee kaksi uutta vaihtaria, ja vissiinkin ihan uusia japanilaisia oppilaita myös! Että saan taas uusia ystäviä! Mutta pikkuhiljaa alkaa olla surku vaihtovuoden lopun häämöttäessä jo nurkan takana. Voisin jäädä elämään tätä samaa vuotta uudelleen ja uudelleen, niin huikeata on ollut!

Ehkä Kioton reissun jälkeen tulee kuvaspämmäystä, ehkä ei. Mutta ehkäpä ne kärsimättömät tätsyt olisivat nyt hetken tyytyväisiä :DD