Kuten otsikosta voi päätellä: Lähtö siirtyi huhti-toukokuun vaihteeseen.
Torstaina oli YFUn toimistolla keskustelutilaisuus meille nuorille, pääsimme purkamaan tunteita ja keskustelemaan muiden tuntemuksista ja fiiliksistä. Meille kerrottiin mikä tilanne Japanissa nyt on, miksikä sen on mahdollista muuttua ja mitkä ovat pahimmat skenaariot. Olimme kuitenkin heti alkuun hyvin kärkkäitä kuulemaan peruuntuisiko vuotemme; ei. Onneksi. Mutta siirtyisi, ja lyhentyisi. Lähtömme on tosiaan näillä näkymin huhti-toukokuun vaihteessa, ja ohjelman pidentymistä tammikuusta eteenpäin YFU keskusteli perjantaina kansainvälisessä puhelin konferenssissä. Yleensä Japani on kuulemma ollut tästä pidentämisestä hyvin tarkka, mutta nyt ohjelma tulisi olemaan vain 8,5kk pitkä, joten halusimme ehdottomasti että he edes kysyisivät. Todella harmittaa sakuran näkemättä jääminen, mutta voihan sinne matkusta sitten myöhemmin.
Lähinnä tässä omia fiiliksiä olen tutkaillut. Mikään ei huvita, kouluun en halua mennä, harrastuksiin en halua palata... Kotonammekin on remonttia hidastettu, koska isäni toivoi että pääsisin sen alta pois. Nyt huono sisäilma alkaa vaikuttaa myös minunkin nenääni, enkä meinaa saada nukuttua sen takia.
Myös ärysttää ja surettaa kun hyvä ystäväni ei pääsekään Japaniin. AFS perui hänen koko vuotensa siellä. Hän oli suunnitellut tätä matkaa jo pitkään ja haaveillut siitä pidempään kuin minä.
Ja nyt siihen mikä minua ärsyttää eniten: se, että minun myöhästyneet viisi viikkoa ärsyttää ja harmittaa minua enemmän kuin kaverini kokonaan peruuntunut matka. Ja minua kun on sanottu empaattiseksi...
Tästä tuli tämmöinen lyhyt-pitkä-päivitys, kaikkea muuta kuin tärkeä, mutta halusin vain kertoa teille matkan siirtymisestä. Voimia Irina <3!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti