Tadaima! Okaeri!

He... Täällä sitä ollaan. Yokohamassa, omassa huoneessa datailemassa. Parista ekasta päivästä on selvitty kunnialla, ja tästä sitä lähdetään vuotta eteenpäin! Ollaan käyty joka päivä kaupungilla shoppailee ja syömässä, ja sit illalla syyään jotai hyvää ja katotaan telkkaria. Ja tää perhe on ihana ;___; <3 ! Onneks mama puhuu enkkua, koska olisin muuten ihan hukassa, mutta toisaalta näin en opi japania kovin nopeesti. Mut ehkä sit ku pääsen kouluun. Oottelen jo sitä. Tänään käytiin ostaa koulupuku, ja rakastan sitä jo nyt. Sain ite päättää lähes kaiken, joten koulu ei ilmeisesti velvoita muuta ko univormua. Mustat polvisukat, siniruudullinen hame, laivastonsininen takki. Sit on vielä tummansininen neuletakki, vaaleensininen ja -violetti pitkähihanen kauluspaita, kaks valkosta lyhythihasta kauluspaitaa ja harmaa lyhythihanen villatakki. Sit vielä tumman sininen, pilkullinen rusetti ja siniraidallinen vyö, jolla saa hameen käärittyä lyhyemmäks ^^. Se oli mun mielestä jo nyt aika lyhyt... Sit vielä ruskeet, korolliset nahkakengät. ^^ Mama yllytti mua ottaa korolliset vaikka olin eka että ei korkoo. Mut sit ne tuntuki jalassa paljon paremmalta ko ne ilman korkoo olevat.
Sit eilen käytiin nuortensuosimassa kauppakeskuksessa ja ostettiin kalenteri, bussikorttilompakko ja bentou-boksi. Kaikki Kapibarasan -merkkisiä ^^. Ja sit illalla Miko lahjotti mulle kaks Kapibarasan maskottia. Gotta love them! <3 Tais perheki tykätä mun Suomen-tuliaisista. Ainaki kirjoja luettiin ja Geisha-suklaata maisteltiin ahkerasti. Sit kateltiin telkkarista jotain musaohjelmaa, ja oli jotenki tosi hassu nähä esim. Arashi tai Gackto suoraan telkusta, mitä ei siis Suomessa nää. Ja perhe nauro mulle ku sanoin et tykkään Arashin Matsujunista... En tiiä miks ^3^.

Hehe.. Rakastan tätä paikkaa enkä haluu täältä pois ^^ Ruoka on vähän kummallista, mut siihenki varmaan tottuu pikkuhiljaa. Mutta tähän riittää datailu, ettei tuu liian kauaa istuttua koneen ääressä.

Mata ne~ !