Tämä päivitys tulee sisältämään Harajukua, Koreaa, säätä ja koulua. Valmistautukaa.
Viime viikolla reissasimme taas perheen kanssa Harajukulle ja Shibuyalle shoppailemaan, hengasin koko päivän vanhemman pikkusiskoni kanssa ja kivaa oli ^^. CD- ja vaatekaupat tuli kierrettyä tarkkaan ja pariin outouteenkin törmäsin.
Ensimmäinen oli kun astuttiin ulos ruokakaupasta juomien kanssa niin ohi käveli länsimaalainen perhe. Pari metriä ohituksen jälkeen tajusin, että hetkinen, nehän puhu suomea! Tökin siinä siskoo ja kerroin sille et ne oli suomalaisia, ja naurettiin sille aika pitkään. En menny niille juttelee, sen verran pelottavilta näytti, mutta puhdasta kotosuomea se oli!
Toisena törmäsin myös tällaiseen yllätykseen:
Kyllä, siinä lukee Kurrku 3. Tämä on kahvila Harajukulla, ja oli aika hauska yllätys. Myi mm. sellerin ja tomaatin makuista jäätelöä. En maistanut.
Sitten Koreaan!
Eli 16.-18.7. oli hostperheen kanssa matka Seouliin, E-Koreaan. En olisi koskaan sinnekään uskonut pääseväni, että nytpähän on sekin paikka lisätty vieraltuihin kohteisiin (ja leimat passiin). Matka oli enemmänkin shoppailua kuin nähtävyyksiä, mikä oli sinänsä harmi, koska Seoulissa tulen tuskin enää koskaan käymään, mutta lauantai-iltana käytiin katsomassa tanssimusikaali (suosittelen kaikille jotka sielläpäin asuu!), joka oli uskomattoman hieno! Hotit tanssiajpojat <3. Paikat olivat vähän turhan edessä, joten musiikki sattui korviin ja jouduin pitelemään sormia korvissa ettei koko pää hajoaisi, mutta muuten nautin täysillä. Eniten harmittaa, koska tiedän etten tule sitä enää koskaan näkemään! Mainitsinko jo ne jätkät..?
Korealainen ruoka on edelleenkin <3 ja kaupat olivat ihanan halpoja! Mukaan tarttui pari tuliaista kotiinpäin (mukaanlukien siskojen synttärilahjat) ja hiukan tavaraa itsellekin. Nahkatakki, converset ja ihanan tuoksuinen vartalovoide nyt alkuun ^^. Ja valokuva tanssijapojan kanssa...
Tuli sitä käytyä ensimmäistä kertaa ihan ammattimaisessa hieronnassakin. Niska-hartia ja jalkahieronta... Kävi sääli sitä hierojaa, koska minähän kutian hiukan turhan helposti jalkapohja- ja pohjehierontaan. Sätkin ja kiemurtelin myös selkähieronnassa kun hierojan sormet koskivat kylkiin tai kaulaan. Jalkapohjahieronnassa melkein potkaisin itse hierojaa... Hups. Ei ollut tarkoitus.
Mutta oli siinä matkassa tarpeeksi häslinkiä yhdelle viikonlopulle, ja oli helpotus päästä takaisin kotiin, jossa ei tarvitse pelätä eksymistä ihmisvilinään yms yms. Lentokoneista (saati -kentistä) en tykkää vieläkään, mutta takaisin päin lento sujui hiukan mukavammin elokuvaa katsellen. Eikä lento ollut edes pitkä, 1h 50min.
Sitten säästä. Japanissa vain lämpenee ja lämpenee ja lämpenee... Ja kosteuttakin alkaa olla jo ihan liikaa. Koreassa oli hiukan viileämpi, mutta tosiaan, kosteampi. Koko ensimmäisen päivän satoi.
Tänään Yokohamaan (ja niin ollen koko Japaniin) iski taifuuni. Japanilaisten päivitellessä sadetta ja tuulta, oli vaihtarin mieli: "Siistiä!". Satoi kaatamalla, taukosi, satoi taas, taukosi. Eikä se sateenvarjo hirveästi auttanut, kun sade oli tosiaan lähes vaakasuoraa...
Ja sateen takia kosteusprosenttikin hipoili 100. Liikuntatunnin jälkeen hiukset olivat yksi rasvapallo, ja koulusta lähdin mahdollisimman nopeasti ettei kovin moni ehtisi nähdä järkyttäviä hiuksiani. Koko kotimatkan angstasin rasvaista päätäni, kunnes viimein pääsin kotiin ja pesemään hiukset. Nyt vähän helpottaa hien ja kosteuden kanssa kun ilmalämpöpumppu viilentämässä öin ja päivin.... Koulussa tosiaan tuulettimet hajosivat viikonlopun aikana. Jesh.
Viimeisimpänä aiheena koulu: viimeistä viikkoa ennen lomaa viedään!! Maanantai oli vapaa koska oli Umi no hi eli suoraan käännettynä; meren päivä. Ilmeisestikin päivä jolloin uimarannat ovat viimein avoinna uimareille. Ja nyt on jo tiistai onnellisesti takana... Enää keskiviikko, torstai ja perjantai.. ja sitten: Vapaus!
Koulu jatkuneepi sitten elokuussa loppupuolella. Hienoa.
Kavereiden kanssa on yhä hauskempaa, varsinkin kun yrittää opettaa heille suomea. Eräs jätkä oppi SatW:tä lukemalla sanomaan: "Perkele" (ranskalaisella ärrällä) ja suurin osa koululaisista moikkaa minulle: "moi moi". Eihän mun tarvii japania opiskella ko nää oppii suomen paljon nopeemmin! --Eiku...
Tosiaan, tuli myös yksi päivä oltua yukata päällä koulussa.. En tee sitä koskaan enää. Kiristi ja puristi ja portaat oli hankalat ja oli kuuma ja oli hankala kuljettaa ja ja ja ja... Mä säälin japanilaisia heidän kansallispuvun hankaluuden kanssa.. Eikä yukata edes ole niin hankala kuin kimono! Huhhhuh...
Eiköhän siinä kaikki tällä kertaa. Loman alkaessa päivityksiä toivottavasti tulee hiukan useampaan tahtiin, mutta siihen asti: Mata ne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti