As u know, Finland lays between Russia and China...

Saatte tän päivityksen jo näin pian edellisen jälkeen!
Otsikko... näinhän se on -ainakin amerikkalaisen vaihtarin mukaan :)). Niistä kahdesta jätkästä on tullu mun veljiä, ruotsalainen on mun isoveli, ja amerikkalainen on pikkuveli. Molempia kiusaan tasavertasesti. Ruotsalaiselle en oo suuttunut kun kerran, kun se kehtas väittää että Muumit ovat Ruotsista, silloin napsahti. Muuten tullaan oikeen hyvin toimeen, mitä nyt vähän hattuillaan ja kettuillaan koko ajan :DD. Mutta huippu seuraa!
Myöskin meistä on tullut japanilaisten kanssa hurjan hyviä kavereita. Viiden tytön kanssa olen todella läheinen, joista kaksi ovat vielä hurjan tärkeitä. Myös jätkien kanssa ollaan hyviä kavereita, nyt kun ne uskaltaa mulle puhuakin. Taksu on hurjan ihana (muut kutsuu häntä apinaksi, mutta musta se on vähän julmaa..) kun se niin kovasti yrittää puhua mulle englantia, mutta en oikeestaan saa siitä selvää, niin sit vaihetaan aina japaniin. Jotenki en olis koskaan uskonu et voisin saada puolessa vuodessa näin hyviä ystäviä kaikista ;__; Myöskin ihmiset, joille en yleensä puhu, mutta jotka hengaa samassa porukassa, niin hekin moikkaavat käytävillä ja hymyilevät ja kuuntelevat jos yritän japaniksi solkottaa jotain. Myöskin kolme hupsua tyttöä lauloivat venäjänkielistä versiota laulusta Volga, Volga... ja satuin mainitsemaan että tuosta on suomenkielinenkin versio.. :DD Jotenki nää tuntuu tietävän kaikki ikivihreet iskelmäbiisit Suomesta. Kuten Tshingis Khan ja tuo Volga, Volga...
Ja näiden ihanien ihmisten takia koulussa tulee hengattua viiteen-kuuteen asti illalla, plus siihen vielä tunnin kotimatka. Kotona olen vain niin väsynyt että yleensä ehdin nukkua jonkun 40min, minkä jälkeen menen syömään, tarkistan sähköpostin, käyn suihkussa ja takaisin nukkumaan. Opiskellakin pitäisi jossain välissä. Mutta juuri noiden ihaninen ihmisten takia hirvittää lähteä kotiin reilun 2kk päästä. Sain yhden tärkeän ystävän lähes itkemään Presentation-tunnilla, kun kerroin hänelle että lähden kotiin tammikuun alussa. Myöskin harmittaa, koska kaikki nämä ihmiset ovat lukion kolmannella, jonka takia he lukevat koko ajan pääsykokeisiin, josta taas seuraa ettei heillä ole aikaa lähteä leikkimään (kuten japaniksi sanotaan), ja se harmittaa heitä itseäänkin hurjasti. Tänäänkin Sunny sanoi että heti kun hän on selvittänyt joulukuunalun pääsykokeet, "Ippai asobou!" eli, leikitään hurjan paljon! Olen viettänyt monta iltaa ja melkein yötäkin itkien vain sen takia, että en yksinkertaisesti halua jättää näitä ihmisiä tänne.

Kotiinpaluun fiiliksiä myös yleisesti; olen hurjan helpottunut että pääsen tästä isäntäperheen taakasta eroon. Vaikka se on olennainen osa vaihtovuotta, on todella vaikea sopeutua uuteen perheeseen, sen sääntöihin ja tapoihin, varsinkin jos säännöt vaihtuvat sitä mukaa millä tuulella hostäiti on. Olen yksinkertaisesti iloinen että voin viimein tehdä jotain mitä haluan, ilman hurjaa rumbaa siitä voiko näin tehdä, ja pitää kysyä perheeltä ja kuka heittää asemalle ja onko se ok järjestön puolesta. Siinä on ensimmäinen hyvä puoli.
Ja siihen ne taitavat jäähäkin...
Itsellä on tällä hetkellä niin ristiriitainen olo, että ei mitään rajaa. Toisaalta, haluaisin palata Japaniin, ja niin varmasti teenkin, mutta siltikin Suomessa on omat hyvät puolensa. En varmasti halua elää Japanissa loppuelämääni, mutta miksen vaikka pari vuotta? Siltikin Suomeen jäävät ne tärkeät ihmiset joiden kanssa olen elänyt koko ikäni... Tuntuu kuin pitäisi valita enemmänkin ihmisten kesken kuin maan kesken. Ja myöskin miten itse tuntee.... Ristiriitaista.

Mutta viimeaikoina olen tsempannut kielen kanssa ja tällä hetkellä pystyn keskustelemaan japaniksi aika hyvin kaikesta. Tietenkin helpottaa jos juttelukumppani on englannintaitoinen, niin voi väliin heittää englanninkielisiäkin sanoja. Ja joidenkin kanssa voi jopa sekoittaa suomea sekaan! Mi-chan ainakin opiskelee ahkerasti suomea, ihanasti piristi omaa ankeaa päivääni facebookin seinälle Mi-chanilta tullut viesti SUOMEKSI: "Annika, sinä olet elefantti. Joten, minä rakastan sinua." Oli ehkä maailman ihanin ;__; Myöskin amerikan vaihtari opiskelee ahkerasti: "En välitä, olet hiton ärsyttävä." "Narttu" "H**ra" "P*rkele" sujuvat jo kohtalaisen hyvin. Ruotsiakin hän yritti opetella, mutta päätti että suomi on kivempi, koska se kuulostaa aivan kuin manaisit demoneja esiin... Mistä lie senkin keksi.
Tässä syyt miksi en halua kotiin vielä.

Tällä viikolla myös kaksi upeaa lomapäivää, ja hengattiin Minato Miraissa kavereiden kanssa. Ja oli huippua! Perinteisesti loppuun kuvaspämmiä näistä päivistä:

 

Mmm... Cold Stonen jäätelö <3

 

Yokohaman merenrantaa...

 

Random puu.

ENSIMMÄINEN Pikaraamen!

 Ja lisää raamenia.

Okei, tätä tuskin tajuutte, mutta siellä oli CHICKIN!

 Chinatown

Ja sitten taas näkymisiin, niinhän :))